Center for Activity Theory and Developmental Work Research

Engeström, Y. Engeström R. & Kerosuo, H. (2001) Neuvottelevan työtavan kehittäminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä Helsingissä. Väliraportti. Helsingin kaupungin terveysviraston Raportteja 2001:5

Julkaisussa raportoidaan Neuvottelevan työtavan kehittäminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä Helsingissä -kehittämishankkeen toteutumisesta ja tuloksista ensimmäisen vuoden aikana. Hankkeen tarkoituksena on tukea ja arvioida hoitosopimukseen/ yhteiseen hoitosuunnitelmaan tukeutuvan yhteistoiminnallisen ja neuvottelevan työtavan laajenevaa omaksumista Helsingin terveyskeskusten ja HUS:n välillä.

Hanke toteutettiin HUS:n sisätautien toimialalla ja perusterveydenhuollossa Läntisen ja Koillisen terveyskeskuksen alueilla. Valittuja potilasryhmiä ovat diabetes-, munuais-, reuma-, sydän ja keuhkopotilaat. Tutkijat selvittivät kuudentoista sisätautipotilaan hoitoa haastattelemalla potilaita ja heitä hoitavia ammattilaisia sekä kokoamalla tietoja potilaiden hoitodokumenteista. Haastattelut on videoitu. Kerättyä aineistoa hyödynnettiin kymmenessä neuvottelutilaisuudessa, joita kutsutaan käyttöönottolaboratorioiksi. Kussakin laboratorioistunnossa käsiteltiin yhden potilaan hoitoon liittyviä ongelmia, joihin etsittiin ratkaisuja osallistujien kesken. Istuntoon osallistuivat potilas itse sekä mahdollisimmat monet hänen hoidossaan mukana olevat henkilöt eri hoitopisteistä. Lisäksi istunnoissa oli edustajia HUS:sta, kyseisestä terveyskeskuksesta ja hankkeen johdosta. Tutkijaryhmä valmisteli, veti ja tallensi istunnot.

Laboratorioistunnoissa nousivat pääkysymyksiksi tiedonkulun ja hoitovastuun jakautumisen ongelmat. Tiedonkulkua koskevia ongelmia olivat: (1) omalääkärit jäävät tiedonkulun katveeseen, (2) potilasta käytetään kliinisen tiedon kuljettajana ja (3) potilaan tiedonsaanti omasta terveydentilastaan on epävarmaa ja tiedot tulevat viiveellä. Hoitovastuuta koskevia ongelmia olivat: (1) koordinaatiovastuun epäselvyys, (2) katkokset hoidon jatkuvuudessa erikoissairaanhoidossa nimetyn vastuulääkärin puuttuessa ja (3) terveyskeskusten omahoitajien heikko tavoitettavuus. Raportissa esitetty yhden monisairaan esimerkkipotilaan tapaus tarkentaa kuvaa potilaiden hoidossa ilmenevistä ongelmista.

Käyttöönottolaboratorioissa syntyi yhtäältä potilaskohtaisia, toisaalta yleisiä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kehittämiseen liittyviä ratkaisuehdotuksia. Ratkaisujen hiominen edellyttää hankkeen toisen vuoden aikana yhteistoiminnallista työstämistä ja kokeilevaa, edelleen kehittelevää pilottityöskentelyä, jota tukevat hankkeessa kehitetyt välineet: (1) potilastapauksen muodostamisen yleisohje, (2) potilaan hoitokalenteri, (3) potilaan hoitokartta ja (4) hoitosopimuksen malli.