Center for Activity Theory and Developmental Work Research

Kerosuo, H. (2006). Rajat toiminnassa – Toiminnan teoreettinen tutkimus kehittämisestä, oppimisesta ja muutoksesta montaa pitkäaikaissairautta sairastavien potilaiden hoidossa. Konsepti-toimintakonseptin uudistajien verkkolehti, 3,www.muutoslaboratorio.fi/konsepti

Rajoja pidetään usein haitallisina esteinä jokapäiväisessä elämässä. Tutkin rajoja ajallisesti ja paikallisesti laajentuvina kehittämisen, oppimisen ja muutoksen tiloina terveydenhuollon moniorganisatorisella kentällä. Mikä on kehittämisen, oppimisen ja muutoksen rajoihin liittyvä dynamiikka monista pitkäaikaissairauksista kärsivien potilaiden hoidossa? Miten yksittäiset potilaat kokevat rajat terveyden hoidossaan? Miten terveydenhuollon rajat muodostuvat ja uudistuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa? Mikä on rajan ylityksiin liittyvä dynamiikka uusien työvälineiden ja käytäntöjen kokeilussa?

Kokosin tutkimuksen aineiston 26:n helsinkiläisen montaa sairautta sairastavan potilaan hoidosta sitä kehittävän hankkeen yhteydessä vuosina 2000-2002. Hankeessa sovellettiin muutoslaboratoriomenetelmää, mikä on tutkimusavusteinen kehittävää työntutkimusta edustava työn kehittämismenetelmä. Potilaat, työntekijät ja tutkijat osallistuivat kaikki aktiivisesti kehittämistyöhön. Tutkimuksen aineisto koostuu haastatteluista, havainnoinneista, nauhoitetuista muutoskokouksista potilasdokumenteista. Tutkimusmenetelmä yhdistää toiminnan teoriaa ja antropologisia menetelmiä.

Tutkimuksen mukaan montaa sairautta sairastavien potilaiden hoito on potilaiden ja ammattilaisten, eri erikoisalojen ja terveydehuollon hoitotasojen välisten rajapintojen pirstomaa. Terveydenhuollon rajat ovat historiallisesti muodostuneita rakenteita ja käytäntöjä. Rajoista johtuen tutkimuksen potilaat kokevat epävarmuutta ja jopa laiminlyöntejä hoitojärjestelyissään. Potilaiden hoitoa haittaavia rajoja voitiin kuitenkin muuttaa muutoslaboratorioistunnoissa. Eristyisesti hoitojärjestelyissä ilmenneet tiedonkatkokset ja vastuuaukot käynnistivät rajoja ylittävän oppimisen. Sen tuloksena käyttöönotettiin ja kehitettiin hoitosopimus ja neuvotteleva käytäntö montaa sairautta sairastavien potilaiden hoitoon. Uusi työväline ja käytäntö eivät kuitenkaan levinneet hankkeen kuluessa yleiseen käyttöön terveydenhuollossa.

Tutkimuksessa tunnistetaan kaksi vaihtoehtoista, mutta toisiaan täydentävää terveydenhuollon kehittämisen mallia Suomessa. Hoitopakettimalli perustuu tuottavuusajattelulle ja teollisuudesta omaksutuille prosessimalleille. Neuvotteleva hoitokäytäntö perustuu yhteiskehittelylle ja yhteisen hyvän periaatteille.