|
|
Teräs, M. (2007). Intercultural Learning and Hybridity in the Culture Laboratory. Helsinki: University of Helsinki, Department of Education.
The number of immigrant students in vocational education and training is steadily increasing in Finland. This poses challenges for teachers and schools. This research focuses on emerging questions of intercultural learning in the context of immigrant training, and on a method – the Culture Laboratory – that was developed in an attempt to respond to the challenges. The main methodological and theoretical framework lies in cultural-historical activity theory, developmental work research, and in the concepts of the intercultural and hybridity. The empirical material consists of videotaped recordings of discussions in the Culture Laboratory.
The five main research questions focused on the strengths and limitations of the Culture Laboratory as a tool for intercultural learning, the significance of disturbances in it, the potential of suggestions for intercultural learning, ‘paper’ as a mediating artifact , and the concept of intercultural space.
The findings showed that the Culture Laboratory offered a solid background for developing intercultural learning. The disturbances manifested revealed a multitude of scripts and activities. It was also suggested that the structure of expansive learning could start from externalization instead of internalization. The suggestions the participants made opened up a hybrid learning space for intercultural development, and offered a good springboard for new ideas. Learning in ‘Paperland’ posed both challenges and opportunities for immigrant students, and different paper trails emerged. Intercultural space in the Culture Laboratory was a developmental zone in which a hybrid process of observing, comparing, and creating took place.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-3652-1
Marianne Teräksen väitöstutkimuksen mukaan kulttuurilaboratorio toimii vahvana välineenä kulttuurien väliselle oppimiselle ja kehittämiselle sekä auttaa maahanmuuttajaopiskelijoita saamaan äänensä kuulumaan oppilaitoksen arjessa.
Tutkimus tarkastelee kulttuurienvälisen oppimisen kysymyksiä maahanmuuttaja-koulutuksessa. Vuodesta 1999 Suomessa on järjestetty ammatilliseen perus-koulutukseen valmistavaa koulutusta maahanmuuttajille, jotka haluavat opiskella ammatillisissa oppilaitoksissa, mutta joiden kielitaito ja kulttuurin tuntemus eivät riitä ammattiopintoihin. Uusi koulutus aiheutti opettajille runsaasti haasteita: opiskelumateriaalit olivat auttamatta liian vaikeita ja monet opetusmenetelmät soveltuivat vain jo suomalaiseen oppimiskulttuuriin tottuneille opiskelijoille. Koulutuksen keskeyttämiset ja poissaolot olivatkin yleisiä huolenaiheita opettajien keskuudessa
Kulttuurilaboratorio pohjaa muutoslaboratoriomenetelmään, joka on suosittu väline työelämän tilanteissa, joissa vanhalla ei enää selviä, mutta uutta ei vielä ole syntynyt. Taustalla on kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria ja kehittävä työntutkimus.
Miten maahanmuuttajaopiskelijoiden ääni saatiin kuulumaan oppilaitoksen arjessa? Vastausta haettiin analysoimalla osallistujien tekemiä ehdotuksia koulutuksen kehittämiseksi. Ehdotukset avasivat ns. hybridin tilan, jossa opettajien ja opiskelijoiden ajatukset kohtasivat ja synnyttivät uusia oivalluksia tarjoten näin ponnahduslaudan uudelle. Kulttuurienvälinen tila muodostui kehittäväksi areenaksi, jossa tapahtui tunnistamisen, vertaamisen ja luomisen prosessi.
Opiskelijat osoittivat myös suomalaisissa oppilaitoksissa hallitsevan ”paperikulttuurin” ongelmallisuuden. Erilaisia papereita kirjoitetaan ja luetaan, monistetaan, jaetaan, hukataan ja haetaan, annetaan ja kannetaan mukana valtavasti. Tämä ei suinkaan ole helppoa täysin erilaisen oppimiskulttuurin oppineelle opiskelijalle.
|
