|
||||
| etusivulle | |
didaktiikka | kestävä
kehitys | |
|||
|
KESTÄVÄ
KEHITYS Mitä on kestävä kehitys Kestävälle kehitykselle on useita määritelmiä. Olen aihetta tutkinut monissa julkaisuissani (Åhlberg 1997d -). Olen itse päätynyt seuraavaan määritelmään: 'Kestävä kehitys on sellaista ihmiskunnan kehitystä, jossa sekä nykyisten että tulevien sukupolvien todelliset tarpeet saadaan mahdollisimman optimaalisesti tyydytetyiksi'. Tämä tarkoittaa sitä, että minimaalinen perustarpeiden tyydyttämien ei ole kyllin motivoiva tavoite. Ihmisen todellisiin tarpeisiin kuuluu sekä luonnonvaroista että kulttuuriperinnöstä huolehtiminen. Erityisen hedelmällinen ja jatkuvan kriittisen koettelun kestänyt teoria on se, että ihmiskunnalla on nykyään monenlaista pääomaa (capital), joista kaikista tulisi huolehtia: 1) perustavinta on luonnon pääoma (natural capital), joka huolehtii ekosysteemien toiminnan kautta ihmiskunnan olennaisimmista tarpeista: hapesta, puhtaasta vedestä, ravinnosta, monista lääkkeistä ja raaka-aineista, 2) inhimillinen pääoma, ihmisten osaaminen, ymmärrys, tiedot ja taidot, 2) sosiaalinen pääoma, ihmisten välinen luottamus ja yhteistyö, 3) rakennettu pääoma, yhdyskuntien ja kansakuntien infrastuktuuri, tiet, tietoliikenneyhteydet, koneet, laitteet, viljelmät, rakennelmat tehtaat jne. sekä 4) rahallinen pääoma, joka on vain väline ihmisen todellisista tarpeista sekä niiden optimaalisen tyydyttämisen edellytyksenä olevasta muista pääomista huolehtimisesta.
Mitä on kestävän kehityksen didaktiikka Didaktiikasta opettajan työtä tutkivana ja kehittävänä tieteenä tulee kestävän kehityksen didaktiikkaa, kun perehdytään ensin siihen, mikä todennäköisimmin edistää kestävää kehitystä ja sitten pohditaan koko didaktiikka uudelleen. Etsitään sitä, mitä tulisi muuttaa ja millä tavoin, jotta kestävä kehitys edistyisi kasvatuksen keinoin parhaalla mahdollisella tavalla. Osa periteisestä yleisdidaktiikasta kestää kriittisen koettelun myös tästä näkökulmasta, eikä suuria muutoksia tarvita. Kestävän kehityksen didaktiikka on kaikkien muiden tieteenalojen tavoin jatkuvan muutoksen tilassa. Sen teorioita ja menetelmiä koetellaan jatkuvasti sekä teoreettisesti että empiirisesti. Aina välillä joissain tutkijoissa ja kehittäjissä esiintyä halua tehdä löyhiä dogmaattisia oppirakennelmia, joihin ei tieteen tavoin sisälly jatkuva teoreettinen ja empiirinen koettelu. Yksi tällainen oppirakennelma on van Matren (1990) maakasvatus (Earth Education), jolla on kannattajia myös Suomessa, jopa yliopistotasolla. Kestävän kehityksen didaktiikan oppimisessa on keskeistä kehittyä sellaiseksi didaktisesti ajattelevaksi ja toimivaksi opettajaksi, joka pohtii opetus-opiskelu-oppimis-prosessia siitä näkökulmasta, missä määrin se kulloinkin edistää kestävää kehitystä. Kestävän kehityksen edistämisen mukaisesti ajatteleva ja toimiva opettaja pyrkii siihen, että kaikki kestävän kehityksen osa-alueet mahdollisimman optimaalisesti ovat tutkivan oppimisen ja toiminnan kohteina, ainakin seuraavat: 1) ekologinen kestävä kehitys, 2) sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen kestävä kehitys sekä 3) taloudellinen kestävä kehitys. Ekologisesti kestävä kehitys liittyy selvästi biologiaan ja biotieteisiin sekä biologian didaktiikkaan. Kaksi muuta kestävän kehityksen osa-aluetta ovat selvästi monitieteisempiä ja niiden edistäminen vaatii sekä tutkijoiden yhteistyötä että rohkeutta kehittää uusia eheyttäviä (integrating) teorioita, joita jatkuvasti koetellaan sekä teoreettisesti että empiirisesti ja siten jatkuvasti parannetaan. Biologian ja maatieteen välillä on monia yhteyksiä, mm. eliömaantiede (biogeografia). Toisaalta maantieteen näkökulmasta voidaan tutkia ja edistää sellaisten asioiden oppimista, joihin liittyy planetaarisuutta, spatiaalisuuttta, alueellisuutta ja paikallisuutta (lokaalisuutta). Olen itse Vuokko Ahorannan kanssa julkaissut yhden artikkelin (Åhlberg & Ahoranta 2002), jossa parannettujen käsitekarttojen ja Vee-heuristiikkojen avulla seurataan ja edistetään oppilaiden maantieteen oppimista. Samoja korkealaatuista oppimista edistäviä välineitä voidaan käyttää maantieteen lisäksi ympäristökasvatuksessa sekä biologian ja kestävän kehityksen didaktiikassa. Ympäristökasvatuksessa jo 1950-luvulta on peräisin tärkeä kolmijako: 1) opetus-opiskelu-oppimisprosessi kohdistuu siihen, että tuloksena on tietoa ympäristöstä (about environment), 2) opetus-opiskelu-oppimisprosessi voi tapahtua ympäristössä (in environment) ja/tai 3) opetus-opiskelu-oppimisprosessi voi olla oppimista, ajattelua ja toimintaa paremman ympäristön puolesta (for environment) (esim. Åhlberg 1998a, 1998b ja 1998c). Sellainen ympäristökasvatus, joka pyrkii edistämään opetus-opiskelu-oppimisprosesseja paremman ympäristön puolesta on itse asiassa kestävää kehitystä edistävää kasvatusta. Siten kestävän kehityksen didaktiikalla ja ympäristökasvatuksella on selkeä yhteinen alue. Oma kantani on se, että eheyttävässä kasvatuksessa parhaimmillaan nämä kaikki kolme ympäristökasvatuksen aspektia saadaan yhdistettyä oppimisessa, ajattelussa ja toiminnassa. Yliopistoissamme on hyvin vaihtelevia käsityksiä siitä, millainen oppiminen, ajattelu ja toiminta parhaiten edistää kestävää kehitystä. Hypoteesini on, että oppilaitoksissa tutkiva, tutkimuksen kaltainen oppiminen alustavien eheyttävien teorioiden rakentamisineen ja design eksperimentteineen on todennäköisesti tuloksellisinta kestävän kehityksen edistämisessä. Mitään kunnollista näyttöä ei ole esimerkiksi siitä, että näyttelemällä voitaisiin edistää kestävää kehitystä. Näyttelemällä opitaan näyttelemistä päiväkodeista yliopistotasolle.. Biologian didaktiikka on selkeä kokonaisuus. Kestävän kehityksen didaktiikka on uutena tieteenalana voimakkaassa muutoksessa, jossa monet kulttuuriset tekijät, mm. kielimuurit ovat aiheuttaneet historiattomuutta. Aikaisempien kehitysvaiheiden tuntemus on kuitenkin yliopistotasoisen syvällisen tutkimuksen ja kehitystyön välttämätön ehto. Sellaista perustyötä olen tehnyt ja esittänyt esim. (Åhlberg 1998a, 53 - 54). Toisaalta välillä on aika tuoda esiin uusia näkökulmia. Taloudellisen toiminnan merkitys kaiken kulttuurin ja kestävän kehityksen edistämisessä on jäänyt perinteisessä ympäristökasvatuksessa ja kestävää kehitystä edistävässä kasvatuksessa kovin vähäiselle tai sitten voimakkaan kielteiselle huomiolle. Taloudellisen toiminnan merkityksen ohittajienkin toimeentulo perustuu tosiasiassa kilpailukykyisen ja mahdollisimman kestävän taloudellisen toiminnan tuottoon. Siten yksi keskeinen kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja didaktisen tutkimus- ja kehittämistyön tehtävä on seurata ja edistää taloudellisten yritysten ympäristövastuun ja yhteiskuntavastuun oppimista. Jos kaikista pääoman (capital) muodoista ei huolehdita, etenkin luonnon pääomasta (natural capital), ts. ekosysteemien toiminnasta ja sivutuotteena syntyvistä hapesta, puhtaasta vedestä ja ravinnosta, niin taloudellisenkin toiminnan edellytykset heikkenevät ja lakkaavat. Jos ihmiskunnan sosiaalisesta pääomasta ei huolehdita, niin seurauksena on rikollisuutta ja terrorismia ja jälleen kestävän kehityksen edellytykset heikkenevät jne. On kunkin alan tutkijoiden tehtävä testata teoreettisesti ja empiirisesti miten kestävä kukin alustava kestävän kehityksen didaktiikan teoria on. Laitoskokoukseen 10. 12. 2003 väliaikainen materiaali: Tiedoksi:
Uusi versio sivuista tekeillä: A) Yliopistolaki N:o 645/1997 Annettu Helsingissä 27 päivänä kesäkuuta 1997 1
luku, Yleiset säännökset B)
JOENSUUN YLIOPISTON KESTÄVÄN KEHITYKSEN 1 TAUSTA Itämeren maiden opetusministerit hyväksyivät 24.1.2002 koulutusta koskevan kestävän kehityksen ohjelman An Agenda 21 for Education in the Baltic Sea Region – Baltic 21E. Ohjelmalla pyritään siihen, että kestävän kehityksen näkökohdista muodostuu Itämeren maiden koulutusjärjestelmien luonteva ja pysyvä osa. Ohjelma ei siis ole lyhytkestoinen projekti vaan sitoumus muuttaa koulutusjärjestelmiä pysyvästi. Kauden 2004–2006 tulossopimusten valmistelua varten opetusministeriö on pyytänyt yliopistoja sisällyttämään toiminta- ja taloussuunnitelmiinsa yliopiston kestävän kehityksen toimintasuunnitelman (2004–2007), jossa esitetään yliopistojen tavoitteet ja toimenpiteet kestävän kehityksen edistämiseksi. Toimintasuunnitelmassa tulee ottaa huomioon Baltic 21E -ohjelman tavoitteet ja toimintaohjelma. Baltic 21E -ohjelman toimeenpanosta tehtävien johtopäätösten perusteella Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa -työryhmä laatii vuonna 2004 opetusministeriölle lopullisen esityksensä Baltic 21E -ohjelman kansalliseksi toteuttamissuunnitelmaksi ja sen osana Itämeren maiden kanssa tehtävän yhteistyön strategiaksi. 2 JOENSUUN YLIOPISTON SITOUTUMINEN Joensuun yliopisto on Copernicus – the University Charter for Sustainable Development -julistuksen allekirjoittaja ja siten sitoutunut kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen. Yliopisto sitoutuu, omien edellytystensä ja vahvuuksiensa puitteissa, myös Baltic 21E -ohjelman tavoitteiden edistämiseen osana kansallista korkeakoululaitosta. Yliopisto pitää jatkuvasti yllä ja kehittää edelleen sellaista monitieteistä tutkimus- ja opetustoimintaa, jolla voidaan tukea kestävän kehityksen ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja eettisen ulottuvuuden päämäärien saavuttamista sekä niiden tunnetuksi tekemistä yliopistossa ja sen vaikutusalueella. Monikulttuuristen näkökulmien huomioiminen opetuksessa on tärkeä osa kestävää kehitystä. Joensuun yliopiston tavoitteena on toimia eettisesti vastuullisena kestävän kehityksen edelläkävijänä. Kestävän kehityksen tutkimusta ja opetusta vahvistetaan toimintakaudella 2004–2007: •
osallistumalla EU:n Erasmus World 2004–2008 hakukilpailuun
tavoitteena laatumaininta ”Euroopan Unionin master kurssi”
vähintään yhdelle kansainväliselle kestävän
kehityksen tavoitteita edistävälle maisteriohjelmalle, 3 KESTÄVÄN KEHITYKSEN MONITIETEINEN TUTKIMUS Yliopiston
vahvuutena on kestävään kehitykseen liittyvän
asiantuntemuksen monialaisuus ja kyky organisoida monitieteistä
kestävän kehityksen ekologisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin,
kulttuurisiin ja eettisiin aspekteihin liittyvää tutkimusta
tiedekunta- ja laitosrajat ylittäen. …
Monitieteinen ja laaja-alainen opettajankoulutus on yksi yliopiston painoaloista. Biologian, erityisesti ekologian ja ympäristönsuojelun opetuksessa kestävä kehitys on mukana sekä läpäisevästi että erityistarkastelun kohteena. Opetuksessa huomioidaan globaalimuutokset, niiden syyt ja seuraukset. … Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos osallistuvat Euroopan sosiaalirahaston (ESR) Ympäristöopetuksen kehittämishankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on yleisen ympäristötietouden lisääminen ja kestävän kehityksen mukaisten toimintamallien lisääminen. Hankkeen puitteissa järjestettävillä kursseilla osallistujat perehdytetään suunnittelemaan, toteuttamaan ja kehittämään ympäristöopetusta omissa toimintayksiköissään. Koulutus on suunnattu opettajille, mutta se soveltuu myös oppilaitoksien johdolle ja muulle henkilöstölle.
6 YMPÄRISTÖHALLINTAJÄRJESTELMÄT Joensuun yliopisto huomioi kestävän kehityksen periaatteet jokapäiväisessä toiminnassa. Yliopiston ympäristönsuojelu perustuu Senaatti-kiinteistöjen, Joensuun yliopiston sekä siellä toimivien laitosten välisiin neuvotteluihin sekä määräajoin toteutettavaan tilannekartoitukseen, sekä vuonna 1997 laadittuun asiakirjaan ”Kestävän kehityksen toimenpideohjelma Joensuun, Jyväskylän ja Kuopion yliopistoille ja Lappeenrannan tekniselle korkeakoululle”. Ympäristötavoitteissa huomiota on kiinnitetty erityisesti energian- ja vedenkulutukseen, materiaalien säästöön ja kierrätykseen, jätteiden lajitteluun, liikennesuunnitteluun, tilojen käyttöön ja hankintoihin. Yhteistyökumppaneita kannustetaan käyttämään ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavia menetelmiä. 7 KEHITTÄMISTAVOITTEET TOIMINTAKAUDELLA 2004–2007 Yliopisto aktivoi opiskelijoita ja henkilöstöä, Joensuun Tiedepuistoa, Pohjois-Karjalan kuntia (MIKSEI ETELÄ-SAVON KUNTIA?), Itä-Suomessa vaikuttavia yrityksiä ja kansalaisjärjestöjä sisäistämään kestävän kehityksen tavoitteet. Yliopisto tiedottaa aktiivisesti kestävää kehitystä koskevista kysymyksistä opiskelijoiden ja henkilöstönsä sekä suuren yleisön tavoittamiseksi. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja kiinnostusta myös kestävän kehityksen sosiaalisesta, kulttuurisesta ja eettisestä ulottuvuudesta. Kestävän kehityksen opetusta pyritään lisäämään yliopiston opinto-ohjelmissa. Kestävän kehityksen ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen, kulttuurinen ja eettinen ulottuvuus integroidaan läpäisyperiaatteella mahdollisimman moneen oppiaineeseen, mukaan lukien opettajien peruskoulutus ja täydennyskoulutus. Opiskelijoita kannustetaan kriittiseen ajatteluun lisäämällä ilmiökeskeistä opetusta ja itseohjautuvaa opiskelua, sekä edelleen kehittämällä muita aktiivisia oppimismenetelmiä. … Oppimisympäristöjä
parannetaan edelleen kehittämällä myös virtuaali-
ja etäopetusta.
KESTÄVÄN
KEHITYKSEN MÄÄRITELMÄ Suomen
kestävän kehityksen toimikunta määritteli
1995 kestävän kehityksen Toimikunnan määritelmän mukaan ekologisesti kestävän kehityksen perusehtona on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen maapallon luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn. Yhteiskunnallisesti kestävä kehitys turvaa ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet oman hyvinvointinsa luomiseen, perusoikeuksien toteutumiseen ja elämän perusedellytysten hankkimiseen sekä mahdollisuuden tasa-arvoiseen osallistumiseen ja vastuunottoon päätöksenteossa omassa maassa ja maailmanyhteisössä. Kulttuurisesti kestävä kehitys mahdollistaa ihmisten vapaan henkisen toiminnan, eettisen kasvun sekä kulttuurien moninaisuuden säilymisen ja kehittymisen sukupolvesta toiseen. Myös Suomen hallituksen kestävän kehityksen ohjelmassa esitetään tulkinta kestävästä kehityksestä. Hallitus lähtee määritelmässään siitä, että kestävän kehityksen tulkinta muuttuu yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa tiedon lisääntyessä ja olosuhteiden muuttuessa. Ohjelman mukaan kestävä kehitys koostuu ekologisesta kestävyydestä, taloudellisesta kestävyydestä sekä sosiaalisesta ja kulttuurisesta kestävyydestä. Ekologisen kestävyyden vaativimpia haasteita ovat hallituksen ohjelman perusteluiden mukaan ilmastonmuutoksen hidastaminen, biologisen monimuotoisuuden turvaaminen sekä luonnonvarojen kestävä käyttö, etenkin luonnonvarojen ja energialähteiden käytön pitkäjänteinen vähentäminen tuotettua yksikköä kohden. Taloudellinen kestävyys on ohjelman mukaan sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Taloudellisesti kestävä kehitys edellyttää lisäksi, että tavarat ja palvelut voidaan maailmanlaajuisesti tarjota nykyistä vähemmän ympäristöä rasittaen sekä käyttäen säästäen luonnonvaroja ja energiaa. Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeisenä kysymyksenä on taata, että hyvinvoinnin edellytykset siirtyvät sukupolvelta toiselle. Hallituksen kestävän kehityksen ohjelman mukaan tämän hetkisistä sosiaalisista haasteista suurimpia ovat Suomessa työttömyys sekä pääosin siitä johtuva syrjäytyminen ja sosiaalisten erojen kasvu.
1)
KE 3. 12. ennen KLO 10: Mauri Åhlberg ja Eljas Hovinheimo
|
|||||
| | didaktiikka | kestävä kehitys | |
||||||