Saduttaja: Merja
Minä ja mun kaveri ollaan meillä ja juodaan mehua ja kahvia. Sitte
äiskä on pöydän päässä ja tarjoaa karkkeja ja pullaa. Sitten ku isä
tulee pöytää, äiskän ääni muuttuu noitamaiseksi. Minä ja kaverini
Mika, me huomaamme, että olemme noidan seurassa. Äitini väittää, että
ei ole noita, mutta sitten Mika ryhtyy hommiin ja äitini paljastuu. Hän on
noita. Sitten saamme tietää, että mehussa oli unilääkettä. Emme silti
nukahda, sillä olemme ennenkin olleet noitien seurassa ja Mika pitää aina
vastalääkkeitä povitaskussa.
Kun äitini huomaa, että unilääke ei vaikuta, hän yrittää saada
meitä kiinni. Taikasauvana hänellä on henkari ja meillä on taas
muodonmuutokset apunamme, sillä noidalta täytyy varastaa salainen kirja,
jossa on kaikki hänen taikansa. Ja noita kun on vanhahko eikä huomaa
pieniä muodonmuutosvirheitä on helppo häntä jekuttaa. Ja lopulta kirja
onkin meidän hallussa. Mutta ei seikkailu siihen lopu, sillä noidalla on
velho, joka on isäni ja hänellä on kykyjä nappaamaan pienet
noidanviholliset. Koska velho on tietokoneihmisiä, hän hääräilee
enimmät aikansa tietokoneen äärellä ja illan tullen täytyy tietokone
sulkea, mutta jo ennen sitä olemme tavallisessa maailmassa. Mutta
uskottehan, että jokin päivä palaamme noidan luokse.