Lasten kertomaa

Suomen Akatemian kulttuuri 2001 -tapahtumassa Helsingissä 29.9. sadutusnurkkauksessa

ÄITINI ON NOITA

kertonut Milja Kärkimaa 10 v.

Saduttaja: Merja

Minä ja mun kaveri ollaan meillä ja juodaan mehua ja kahvia. Sitte äiskä on pöydän päässä ja tarjoaa karkkeja ja pullaa. Sitten ku isä tulee pöytää, äiskän ääni muuttuu noitamaiseksi. Minä ja kaverini Mika, me huomaamme, että olemme noidan seurassa. Äitini väittää, että ei ole noita, mutta sitten Mika ryhtyy hommiin ja äitini paljastuu. Hän on noita. Sitten saamme tietää, että mehussa oli unilääkettä. Emme silti nukahda, sillä olemme ennenkin olleet noitien seurassa ja Mika pitää aina vastalääkkeitä povitaskussa.

Kun äitini huomaa, että unilääke ei vaikuta, hän yrittää saada meitä kiinni. Taikasauvana hänellä on henkari ja meillä on taas muodonmuutokset apunamme, sillä noidalta täytyy varastaa salainen kirja, jossa on kaikki hänen taikansa. Ja noita kun on vanhahko eikä huomaa pieniä muodonmuutosvirheitä on helppo häntä jekuttaa. Ja lopulta kirja onkin meidän hallussa. Mutta ei seikkailu siihen lopu, sillä noidalla on velho, joka on isäni ja hänellä on kykyjä nappaamaan pienet noidanviholliset. Koska velho on tietokoneihmisiä, hän hääräilee enimmät aikansa tietokoneen äärellä ja illan tullen täytyy tietokone sulkea, mutta jo ennen sitä olemme tavallisessa maailmassa. Mutta uskottehan, että jokin päivä palaamme noidan luokse.

Sivun alkuun

Takaisin lasten tarinoiden sisällys -sivulle

Lapset kertovat -hankkeen sivujen alkuun


Yhteyshenkilö: