Olipa kerran antilooppi ja hän näki suden viidakossa ja hän kysyi: Mitä sinä teet? Ja susi vastasi: Metsästän. Sitten antilooppi kysyi: Mitä sinä metsästät? Minä metsästän villihevosia ja kaikenlaisia joilla on kaviot.

Sitten antilooppi katsoi alas hänen jalkojaan ja hän näki kaviot ja antilooppi juoksi kiven taakse. Ja sitten susi sanoi: Minä aion syödä sinut. Sitten hän alkoi juosta päin antilooppia. Sitten he juoksivat kauan mutta antilooppi oli liian nopea, eikä hän saanut sutta kiinni. Ja sitten susi hidasti ja alkoi itkemään. Ja antilooppi kysyi: Miksi sinä itket? Ja susi vastasi: Kun minä en ole saanut ruokaa neljään päivään. Ja sitten antilooppi sanoi: No jos sinä lupaat, et enää ikinä yritä pelotella minua, että söisit minua oikeasti, niin minä voin kertoa paikan missä on paljon syötävää sinulle. Ja susi heti innostui ajatuksesta. Ja sitten antilooppi vei hänet paikkaan missä oli paljon villihevosia. Ja sitten susi sanoi: Minä lupaan etten minä syö sinua ikinä. Ja heistä tuli hyvät ystävykset. Ja eräänä yönä tuli rosvo ja otti suden. Ja sitten tuli aamu. Ja antilooppi itki koska susi oli siepattu. Ja susi itki vuoressa koska se oli yksi paha noita, joka halusi antiloopin. Ja hän otti siksi suden syötiksi, koska hän tiesi, että he ovat todella hyviä ystäviä. Ja sitten antilooppi juoksi viidakkoon ja meni pelastamaan sutta. Ja sitten hän onnistui juuri ja juuri ottamaan pahalta noidalta suden. Mutta pakomatka ei ollut helppoa, koska eivät saanut vettä. Mutta kuitenkin he pääsivät kotiin. Ja he sanoivat toisilleen, ettemme enää ikinä luovu toisistamme. Loppu.