Olipa kerran kaks sammakkoo. Toinen asu
etelässä ja toinen Afrikassa. Oli vuori niiden välissä.
Kummatkin halus nähdä toisen oman elämän. Ja sit kun ne oli
siellä ylhäällä molemmat sammakot sit ne kummatkin sammakot
katso toistensa elämää ja sit kun ne katto kummankin elämää
ne huomasi, että kummankin maa on samanlainen. Sit ne kummatkin
sano, että tämähän oli ihan turhaa kun molemmat maat oli ihan
samanlaiset.
Sit sen vuoren päällä oli ruohoa. Ne hukku siihen ruohoon. Ja
siellä oli heinäsirkkoja, ne soitti viulua. Kaksi heinäsirkkaa
anto kummallekin sammakolle oman viulun. Sit ne sammakot alko
matkia niitä muita heinäsirkkoja. Sit niitten sammakoitten oli
aika mennä omiin elämiin. Sit ne heinäsirkat hyvästeli niitä.
Ne kummatkin heinäsirkat, jotka oli antanu niitten soittaa, anto
niille sammakoille viulut omaksi, joita ne oli antanu alunperinkin
sammakoitten soittaa. Sit ne kumpikin meni äidin ja isän luo ja
kummatkin alko syömään iltapalaa ja meni nukkumaan. Loppu.
Sadun kirjasi Liisa Kotkasta 9.11.2000
Sannan sadussa kummatkin sammakot halus nähdä toisen oman
elämän. Ja sammakot saivat heinäsirkoilta viulut omaksi. Satu
kuvaa loistavasti erilaisten ihmisten kohtaamisia pienen tytön
näkökulmasta. Aikuisen saduttajan perspektiivit ovatkin paljon
monimutkaisemmin hahmotettavissa.
Sivun alkuun
Takaisin lasten satujen ja tarinoiden -sivulle
Lapset kertovat -hankkeen sivujen alkuun
Yhteyshenkilö:
