 |
|
Lasten sadutettuja satuja, kertomuksia ja sävellyksiäLapset kertovat omista ajatuksistaan, tavastaan ajatella ja toimia omien kertomustensa kautta. Heillä on tietoa, jota aikuisilla ei ole. Heitä kannattaa kuunnella. Jos saduttaa säännöllisesti samaa lasta tai lapsiryhmää tutustuu - tutkimusten mukaan - aivan uudella tavalla tuttuihinkin lapsiin. Samalla pysähtyy lapsen kohtaamiseen, hetkeen jossa ollaan yhdessä lapsen esiin tuoman asian äärellä. Lasten osaamista ja ajatusten moninaisuutta hämmästelee tuhannet saduttajat. Messusadutus Lapsimessuilla kerrottuja satuja ja tarinoita vuodelta 2007 tästä linkistä. Helsingin Kirjamessuilla sadutettuja satuja, tarinoita ja sävellyksiä vuodelta 2006 Hyvän arjen avaimia –messuilla Ylivieskassa 13.10.2007 kerrotut lasten ja aikuisten sadut. Sadut tästä. *********************************************************
********************************************************* Suomen Akatemian kulttuuri 2001 -tapahtumassa Helsingissä 29.9. 2001 sadutusnurkkauksessa sadutettuja satuja: Dinosaurus - Elefantti - Heppa - Herra Hoppu - Hiiri lähti maailmalle - Ihmissatu vanhoista ihmisistä - Karhuperhe - Kilpikonna - Kissa - Koiran matka Ranskaan - Luurankohirviö - Numerosatu - Olipa kerran mato - Pieni tyttö - Pikku Kalle meni kauppaan - Puutarha - Pääkallosatu - Rakettijengi - Sisko ja veli - Susi ja antilooppi - Äitini on noita Avaruussatuja kertovat Kantvikin esikoululaiset pitkän projektinsa päätteeksi hollantilaiselle opiskelijalle Karen Smidth'lle. Saduttajana Sirkka Leivo Kirkkonummella, 28.05.01. Outi Sädekallion kokoama lasten omien satujen kirja: Sekasatukirja. Aitolan perhepäiväkodissa Espoossa on koottu 100 lasten satua vuosina 2000 - 2003 Emma (3-4 v) ja Ronja (1-2v) kertovat ja kuvittavat sadutuksen tapaan tehtyjä runoja. Tarinat on tehty yleensä kotona ja saduttajana on toiminut aina Piritta-äiti. Penni ja Elmeri pelastavat toisia eläimiä Kertoi: Linnea 5 v 11 kk Lappeenranta Olipa kerran Penni ja Elmeri, he näkivät yhden eläimen ja se näytti hyvin suloiselta mutta he näkivät sen olevan häkissä, se oli pieni lintu. Penni lähti etsimään avainta läheisestä talosta, hän löysi sieltä avaimen ja pisti sen lukon reikään ja väänsi avainta. Hän päästi linnun visertämään aamuviserrystään. He lähtivät kävelemään eteenpäin ja kuulivat sumeaa huutoa ja menivät auttamaan häntä, se oli iso karhu joka oli juuttunut eikä päässyt pois oksien seasta. He ottivat oksia pois että karhu pääsisi pois oksista jotka olivat tarttuneet hänen turkkiinsa. Karhu kiitti heitä ja hän antoi koiralle ja kissalle hunajaa ja sitten kissa ja koira kiittivät sitä ja lähtivät etsimään muita eläimiä jotka olivat pahan roskan peitossa tai vangissa jossain. Sitten he löysivät kilpikonnan, joka oli juuttunut hiekkaan eikä päässyt ulos. Penni sukelsi veteen ja sitten he kaivoivat hiekkaa ja sitten kilpikonna pääsi ulos ja kiitti heidän apuaan ja lähti uiskentelemaan pitkin syvää vettä kohti. Sitten he jatkoivat matkaansa pellon poikki ja pysähtyivät sitten näkemään lampaita ja ketun nukkuvan pellon vieressä. Hän näki yhden lampaan, ettei hän päässyt ulos lampaiden suojapaikasta. Kissa ja koira tulivat auttamaan häntä ja kävelivät peltoa pitkin. He yrittivät avata sen, he eivät pystyneet, koska tämä oli vaikein, he hakivat tikapuut. Penni yritti nostaa tikapuita ja kissa yritti auttaa häntä ja sitten kissa auttoikin ja nosti toisesta päästä ja he kiipesivät niitä pitkin ja pysähtyivät ja avasivat oven ja lammas pääsi ulos. Lammas kiitti heitä ja sanoi muillekin että he olivat pelastaneet pikku lampaan joka oli poikanen. Loppu. Saduttajan kommentteja 20.3.2008, kansainvälisenä sadutuksen päivänä: Olen saduttanut Linneaa vasta muutamia kertoja. Sadut ovat Linnealle tärkeitä aarteita, jotka kootaan omaan satukansioon. Saduissa (kuten tässäkin) seikkailee useimmiten perheen Penni-koira. Tähän satuun Penni on saanut kaverikseen mummin ja papan Elmeri-kissan. Tällä kertaa Linnea tuli itse luokseni ja sanoi haluavansa kertoa sadun. Istuimme yhdessä tietokoneen ääreen, jossa Linnea tarkkaavaisesti seurasi kirjaamistani kerrontansa lomassa. Sadutuksen tunnelma oli rauhaisa ja iloinen. Sadun tulostaminen, sen näkeminen painettuna, on kova juttu ja valmista satua esiteltiin ylpeänä kaikille läsnä oleville.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston lasten päiväkerhossa alkupiirin aikana 3-vuotias Aada-tyttö puhkui asiaa. Hän oli jo aikaisemmin kertonut, että mummo on sairaana ja tämäkin asia liittyi siihen. Kerhon ohjaaja huomasi lapsen tarpeen puhua. Koska asiaa tihkui pitkin kerhopäivää, päätti ohjaaja antaa tytölle aikaa kertoa, mitä hänen mielessään liikkui ja hän pyysi Aadaa istumaan kanssaan ja kehotti: Kerro, mitä asiaa sinulla on. Ja niin Aada kertoi tarinan:
Ylihemmoteltu teini Elipä kerran ylihemmoteltu teini, joka asui yksinhuoltaja-äitinsä kanssa. Ja sen teinin nimi oli Mia. Mian isä oli kuuluisa säveltäjä. Hän sävelsi esimerkiksi laulun Petteri Punakuono. Mutta Mian isä joutui onnettomuuteen, kun Mia oli 5vuotias. Mian äidin ei tarvitse käydä töissä, koska hän elää tekijän oikeus maksuilla. Mia käy 9:ttä luokkaa ja on koulun kaunein ja suosituin. Mialla on koulussa monta isoa porukkaa, joita hän vaihtelee päivänmielen mukaan. Mia ei ole hirvittävän hyvä koulussa, koska Mian mielestä elämää on tarkoitettu muuhunkin kuin koulun käymiseen. Vapaa-ajalla Mia shoppailee kaupungilla ja hengailee kavereidensa kanssa. Kotona Mia ja hänen äitinsä riitelevät aika paljon, sillä Mian äiti haluaisi suojella Miaa mahdollisimman paljon, mutta Mia ei välitä äitinsä huolenpidosta. Joka vuosi Mia ja Mian äiti matkustavat Portugaliin, Mian tädin luokse. Mutta tänä vuonna Mia ei tahtoisikaan lähteä, sillä Mialla on mielessä kotibileet. Joten Mia yrittää saada vain äidin lähtemään. Mia on aivan varma, että saa äidin pään käännytettyä, että hän lähtisi yksin Portugaliin, joten Mia on jo jakanut kutsut kaikille hänen bileisiinsä. Mutta äiti on kuullut Mian kaverin äidiltä ajatuksen bileistä, joten äiti pakottaa Mian lomalle mukaan. Mia raivostuu ajatuksesta ja katoaa kaupungille. Kun Mia saapuu kotiin, viettävät äiti ja Mia tyttöjen illan, jossa he keskustelevat matkasta. Äiti saa Mian pään käännettyä sillä ehdolla, että Mia saisi pitää bileet joskus toiste. Mia ja äiti lähtevät Portugaliin, viettivät unelmien kaksi viikkoa ja tulivat todella läheisiksi. Nykyään Mia on vieläkin hemmoteltu, mutta ymmärtää nyt äitiään. Koska bileitä ei tullutkaan, kaverit järkkäsivät omat bileet ilman Miaa, Mian kotona. Mutta onneksi on juuri joulu tulossa, joten he pystyivät maksamaan kulut Petteri Punakuonon tekijänoikeus rahoilla. ********************************************************
Kuninkaan ja prinsessan täytyi mennä kuninkaan linnaan. Siinä oli keltainen reitti ja mutkainen reitti, että sinne linnaan pääsi. Emmi -prinsessa oli prinsessan nimi. Kuninkaalla ei ollut nimeä. Prinsessalla oli tosi kaunis tukka ja hienot vaatteet. Hänellä oli kullan keltainen tukka. Kuningas sanoi, että hänellä oli kultaiset silmät ja kultainen kasvo, kultaiset ripset. Taikuri tuli kuninkaan linnan luokse, kun hän oli naapuri. Hän taikoi prinsessan sammakoksi. Tuli intialaiset. Ja kuningas taisteli niitten kanssa. Hän taisteli sydämensä edestä. Mutta haltiatar tuli ja taikoi prinsessan tavalliseksi prinsessaksi. Prinsessa ei enää tykännyt kuninkaasta. Tuli toinen kuningas. Hän sanoi kuninkaalle, että hän rakastaa sitä koko ikuuden. Ne menivät prinsessan linnaan ja kansa meni kuninkaan linnaan. Hän ei enää rakastanut sitä tippaakaan. Hän suuttui niin, ettei tykännyt siitä enään yhtään. Hän meni pois. Hän varasti kuninkaalta miekan. Ja taikuri tuli taas ja taikoi takaisin sammakoksi sen prinsessan. Mutta se oli tullut tuhmaksi. Mutta se oli prinsessalle liian iso miekka. Prinsessa löysi puukon ja otti puukon siitä ja taisteli kuninkaan ja toisen kuninkaan kanssa. Mutta kuninkaasta ja kuninkaasta tuli kavereita. Ne olivat naapureita. Haltija ei taikonut enään prinsessaa oikeaksi prinsessaksi. Prinsessa löysi prinssin. Ne pussasivat. Prinsessa sanoi, että se rakastaa koko ikuuden prinssiä. Kuukaudet kuluivat ja tuli talvi. Prinsessalle tuli synttärit. Hän ei pyytänyt vanhoja kuninkaita synttäreille, mutta prinssin pyysi. Eikä haltiatarta. Hänen mielestä se oli tylsä. Hän pyysi vain kokkeja. Synttärikakku oli koristeltu sydämistä ja ruusuista. Siinä oli sydänkynttilät ja ruusukynttilät. Hän otti koiran mukaan. Kissat jäi prinsessan linnaan. Se meni prinssin linnaan hakemaan prinssin. Prinssi muutti prinsessalle. Prinsessalla oli kaunis kukkamaljakko. Hän laittoi ruusuja sinne. Mutta synttärit oli vasta illalla. Ja yksi kokki leipoi kakun. Hän oli prinsessan kokki. Linna oli punainen. Prinssin linna oli sininen. Mutta prinssi ei asunut linnassa enään. Mutta kuninkaat muuttivat sinne. Ne löysivät prinssin tavaran. Ja ne olivat vihaisia prinsille. Ne miekkailivat sen kanssa. Ja prinsessa näki sen. Hän näki kuin prinssi taisteli kuninkaitten kanssa. Tuli haltija. Taikoi prinsessaksi. Hän rupesi tykkäämään prinsessasta. Tuli se kuningas. Ja hän sanoi prinsessalle, että hän rakastaa koko ikuuden prinsessaa. Mutta prinsessa ei suostunut siihen enään ikinä, koska hän rakasti koko ikuuden prinssiä. Tuli toinen kuningas. Hän sanoi, että hän rakastaa koko ikuuden prinsessaa. Mutta prinsessa ei suostunut siihen. Oli ilta ja prinsessalle tuli synttärit. Kaikki oli valmiina, mutta ei vielä kukaan tullut. Kakku puuttui tehdä valmiiksi. Kakku tehtiin. Kokki teki sen. Kakkuun laitettiin suklaata. Banaani ja suklaa sekoitettiin. Mansikkaa laitettiin kakkuun. Kermaa suklaan kanssa. Vadelmaa. Ja vieraita tuli ja kakku oli valmis. Mutta kynttilät vain vielä puuttui kakusta. Ne laitettiin kakkuun. Mehua tuli juotavaksi. Oli vaaleanpunainen pöytäliina. Ja vieraat tulivat. Niitä ryntäsi varmaan sata. Pianonsoittajana oli haltiatar. Huilua sai soittaa prinsessa, jos hän tahtoi. Prinsessasta otettiin tosi monta kuvaa. Prinsessalla oli äiti. Mutta hän oli vanha. Hän kutsui äitinsä kanssa. Ei ketään muuta. Lotta (6v, 7kk), 9.5.2006 Lankamaa Oli kerran Minni ja hän meni eläinlääkäriin. Ja sillä oli koira. Ja Minni ei ollut oikea ihminen, vain se oli robotti. Ja Lankamaassa oli pyöreitä pilviä. Ja Lankamaa oli valkoinen ja harmaa ja siellä oli oranssi aurinko. Ja robortti etsi poikaystävää, mutta koiran edessä meni käärme. Ja sitten se tuli eläinlääkäristä. Ja hän käveli koiran kanssa eteenpäin. Sitten tuli isoja aaltoja taivaasta päin. Ja hän ei löytänyt kotiaan, mutta poikaystävän löysi. Mutta hän ei rakastunut siihen, koska hän ei elänyt. Hänellä ei ollut aivoja. Mutta sille oltiin laitettu naamari. Niin siksi hänellä oli sydänpaita ja se näkyi siitä vaatteesta läpi. Ja hänellä ei ollut kuin puut jaloissa ja rautojen sisällä oli puut. Ja sen puut oli hänen luita. Ja hänellä oli huulet. Ja käärme pisti grobottia. Mutta sille ei tapahtunut mitään. Mutta hänellä oli käsilaukku. Mutta grobotti käveli hitaasti, koska se oli grobootti. Ja sitten sen poikaystävä ihmetteli, miksi se käveli hitaasti. Sitä kohdeltiin sydämellisesti. Ja ei sitä kukaan haitannut, koska hän oli robootti. Ja sitten koira sai poikaystävän. Sitten käärmekin sai poikaystävän. Ja sen pituinen se. Lotta (7 v. 1 kk), 28.10.2006
********************************************************* ANI -SATU PULLA JA PILLI RETKELLÄ -SATU Annastiinan kaksi satua: Kettu, metsästäjä, kana sekä Kissa ja hiiri. SATU KAHDESTA SAMMAKOSTA Lasten kanssa työtätekevät ovat jo monena vuotena niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin kaikissa maanosissa käyttäneet sadutusta lasten kuuntelumenetelmänä. Saduttaminen on englanniksi Storycrafting ja se eroaa tietyllä olennaisella tavalla ikivanhasta kertomisen menetelmästä, Storytellingistä. Saduttamismenetelmä on tuonut monia etuja työssä kohtaamisessa ja myös kotona vanhempien ja isovanhempien sekä lasten välillä. Menetelmän käytöstä ja sen hyödyistä on myös julkaistu ensimmäinen väitöskirja Lapsille puheenvuoro (Karlsson, L. 2000, ks. Julkaisut-linkkiä vasemmalla) sekä sadutuksen perusteos Sadutus - avain osallistavaan toimintakulttuuriin (Karlsson, L. 2005, ). Satu sammakoista on yksi sadutusmenetelmällä kirjatuista tarinoista. Klassinen ohje kuuluu: Lasta tai lapsiryhmää pyydetään kertomaan satu. Kertomus kirjataan aivan sellaisena kuin lapsi sen kertoo. Kun satu on valmis, se luetaan hänelle ja hän saa tehdä siihen korjauksia, mikäli haluaa. Lapsella on tekijän oikeudet omaan satuunsa. Sadutus on myös ollut avuksi moneen ongelmaan. Eräs tyttö oli kuitenkin täyttänyt jo yhdeksän vuotta, eikä hän ollut vielä oppinut lukemaan. Asiantuntijat arvelivat, etteivät hänen kykynsä riitä tämän taidon opettelemiseen. Tyttö kuitenkin innostui kovasti kertomaan omia satuja. Kerran hän sitten päätti, että kirjoittaisi itse sadun omalla ystävälleen. Piirustuksineen ja lyhyine teksteineen satu täytti monta sivua. Tyttö oli oppinut kirjoittamaan. Tämä satu Pieni ahven eksyy löytyy Voitko olla? –kirjasta (Kemppainen & Riihelä, 2000 s. 34-39, ks. Julkaisut-linkkiä vasemmalla). Yhteyshenkilö:
|
