Mietteitä koulusurmauutisten äärellä
Mitä sinä ja minä voimme tehdä kun tapaamme lapsen tai nuoren? Kuulemmeko? Kohtaammeko?
Erityisesti kriisitilanteessa ja silloin kun lapsi tai nuori voi pahoin on kuuntelulla suuri merkitys. Pelottavat uutiset tai surun kohtaamisen keskellä on tärkeää, että joku kuuntelee lapsen ajatuksia. Kertoja voi pukea omia tunnelmiaan sanoiksi ja ne selkiytyvät eikä hän jää yksin. Samalla kuuntelija viestittää, että kertoja on kuuntelemisen arvoinen ja tärkeä. Toisia kuuntelemalla peilaa myös omia ajatuksiaan.
Sadutus on helppo tapa kuunnellaan lasta, nuorta tai aikuista. Sadutus antaa läheisyyden ja turvallisuuden tunteen tässä ja nyt. Sadutus kutsuu puhumaan ja kohtaamaan. Katso sadutusohjeet tästä.
Katso myös verkostolaisten ajatuksia aiheesta alla.
Halutessasi allekirjoita adressi ja levitä sanaa.
Liisa Karlsson
http://www.aselakimuutos.net/
*********************************************************
Taas tänä syksynä tehtävääni yliopistonlehtorina on kuulunut luokanopettajaksi
opiskelevien opetusharjoittelun ohjaaminen. Siihen kuuluu opiskelijoiden
pitämien oppituntien seuraamista ja niistä keskustelemista. Viime kerralla
keskustelimme siitä, kuinka jotkut oppilaat luokassa voivat viedä opettajan
koko huomion. Kun opettaja keskittyy vain muutamiin aktiivisiin oppilaisiin,
moni kiltti ja hiljainen jää kokonaan huomiotta. Harjoittelijat kertovatkin,
että välillä ei muista onko se hiljainen tyttö tai poika lainkaan ollut
koulussa. Kuinka moni nuorista jää elämässään useimmiten kohtaamatta,
koulussa tai kotona?
Televisiosta saa katsoa lähes mihin aikaan tahansa tositeeveetä, jonka
viihdearvo usein perustuu katsojassa syntyvään myötähäpeän tunteeseen.
Ohjelmiin osallistujille tämä tv-formaatti tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden
taistella itselleen paikka valokeilassa ja tulla näkyväksi, koko kansan
tuntemaksi viihdyttäjäksi. Lehdistöhän pitää huolta siitä, että vaikka ohjelma
olisi jo päättynyt, aina vain uusia ja uusia juttuja kirjoitetaan tästä aikamme
superjulkkisesta, jota aiemmin kukaan ei huomannut ja jonka elämä oli
tavallista ja tylsää.
Kauhajoen tapahtumat panevat miettimään, onko nähdyksi tulemisen pakko lopulta niin voimakas, että on jopa valmis hirmutekoon. Itseltään hengen vieminen ei
kiinnosta ketään, mutta kun samalla ampuu sivullisia, pääsee useaksi päiväksi
lööppeihin, ulkomaisiinkin. Tekijä ei tosin ole itse niitä näkemässä, mutta hän
on muuttanut historian kulkua tavalla, joka jättää hänet näkyväksi kuoleman
jälkeen. Hallinnan tunne on voimakas, kun kerrankin tapahtuu jotain sellaista,
jossa itse määrää tapahtumien kulkua.
Jokainen haluaa olla näkyvä, oman elämänsä päähenkilö. Uskon, että omaa
vuorovaikutustaan kehittämällä voi oppia tavan, jossa toinen saa kokemuksen
siitä, että on tärkeä, arvostettu ja näkyvä. Antakaamme se mahdollisuus
kohtaamalla ja kuuntelemalla toisiamme, niitäkin, jotka eivät väkisin tunge
tajuntaamme.
Jokainen haluaa olla näkyvä, oman elämänsä päähenkilö. Uskon, että omaa
vuorovaikutustaan kehittämällä voi oppia tavan, jossa toinen saa kokemuksen
siitä, että on tärkeä, arvostettu ja näkyvä. Antakaamme se mahdollisuus
kohtaamalla ja kuuntelemalla toisiamme, niitäkin, jotka eivät väkisin tunge
tajuntaamme.
Markus Talvio
Yliopistonlehtori, luokanopettaja
Helsinki
*********************************************************
Kiitos kiinnostuksestasi! Kommenttisi ovat tervetulleita! Lähetä ne sähköpostilla: lapsetkertovat@gmail.com
Sivun alkuun
Lapset kertovat -pääsivulle
Yhteyshenkilö:
|