Satualbatrossi
Albatrossi kohoaa ilmaan ja näkee kaikki maailman lapset ja aikuiset, jotka ryhtyvät saduttamaan. Siivet kohollaan hän kaartelee merien yllä yhä korkeammalle ja yhä kauemmas. Hän haluaa kuulla kaikkien lasten kertomukset, iloisia ja miksei surullisiakin tarinoita. Tuolla Rovaniemellä iso poika tokaisee: "Noin isoa lintua en ole ikinä ennen nähnyt. Olisikin hauska tutustua tuohon albatrossiin! Se on varmaan lähtöisin Islannin satujen saarelta vai onko se karjalaiselta tarinaluodolta?" "Mehän voitaisiin houkutella se laskeutumaan tänne", sanoo Pekka, pojan kaveri, "päästäis matkustelemaan ja amerikkalaisia hampurilaisia syömään." Pekka ja poika, nimeltä Waltteri, alkavat huudella albatrossille, jotta saisivat sen luokseen, mutta albatrossi ei kuule poikien huutoa. Waltteri keksii hyvän idean: "Aletaan kertomaan satuja toisillemme kovaan ääneen niin ehkä albatrossi kuulee meidät."
(Tuula jatkaa:)
"Joo, mut ei me voida vain huutaa, koska se häviää tuulen mukana" sanoi Pekka. Juuri silloin tulikin inha tuulenpuuska, joka vetäisi Pekan päästä tirolilaistyyppisen lakin. Se lensi pieniä pyörtiäisiä, kunnes albatrossi nappasi sen nokkaansa. Pojat hihkuivat innosta. "Hei, minä voin kirjoittaa ja sinä aloitat sadun kertomisen" sanoi Waltteri. "Sitten se ei lennä tuulen mukana." Waltteri otti ison lehtiön käteensä ja Pekka otti kertoma-asennon.