Sadutus -metodin teoriataustaa
KERRO SATU! ... ei
muuta aloitusta...
Kehotus - ei kysymys, koska kysyminen ohjaa piiloviestillä vastauksen
sisältöä ja pidättää vastuun aloitteentekijällä. Kehotus on avoin
pyyntö, joka myös siirtää vastuun tekemisestä toiselle. (Riihelä,
1996, 2001) Lähtökohtaoletus on ettei kertomista tarvitse kenellekään
erikseen opettaa, eikä kertoja liioin tarvitse saduttajan valitsemia
virikkeitä. Kaikilla ihmisillä on sisäinen luovuuteen pyrkivä oma
tarinamaailmansa. (Stern, 1992)
MINÄ KIRJOITAN SEN YLÖS JUURI NIIN
KUIN SINÄ SEN KERROT.
Saduttaja kertoo olevansa valmis aktiiviseen kuuntelemiseen ja jakamiseen.
Tulevan tarinan ensimmäinen kuuntelija ilmoittautuu. Tarina syntyy
ensimmäisen kerran kertojan mielessä ja muuttuu yhteiseksi kun hän kertoo
sen ääneen. Kolmannen kerran satu syntyy muuntuessaan puheesta
kirjoitukseksi. Yhdessä tekeminen saa käsin kosketeltavan muodon.
Yhteisöllisyyteen pyrkiminen on ihmisen perusominaisuuksia (Corsaro 1997,
Riihelä 2000), ja sadutusmenetelmä tekee kahden ihmisen tavoitteesta
yhdessä koetun tilanteen. Sadutuksen ohje muuttaa perinteistä kasvattaja-,
opettaja- ja lapsisuhdetta. Lapsi vie ja aikuinen seuraa ja dokumentoi
lapsen haluamalla tavalla. Saduttaja ilmoittaa hyväksyvänsä kertojan
valitsemaa tapaa ilmaista itseään, mitään muuttamatta ja mitään
lisäämättä. (Karlsson 2000). Menetelmä lisää lapsi- ja
kertojakeskeisyyttä ja antaa uusia eväitä kuuntelevalle työn
suunnittelulle. (Rutanen 2000).
KUN SATU ON VALMIS, LUEN SEN
SINULLE, JA VOIT KORJATA JOS HALUAT.
Lukiessa satu "ilmestyy" neljännen kerran, nyt kuuntelijan,
saduttajan persoonallisuuden värittämänä. Kertojan, lapsen tuottama
tieto muuttuu jaetuksi tiedoksi. Tekijänoikeus omaan tarinaan säilyy
kertojalla koko ajan. Sadutusmenetelmä tuo myös näkyväksi tiedon
dynaamista luonnetta. Henkilökohtainen tieto on esittäjän valitsemasta
näkökulmasta aina oikeaa. Kuulluksi tuleminen omien kokemustensa kautta
vahvistaa paitsi itsetuntoa myös ryhmäasemaa ja ryhmään kuulumista.
(Riihelä 1991). Sadutusmenetelmällä on ryhmäännyttäviä
vaikutuksia.
LÄHTEET
Corsaro William, 1997. The Sociology of Childhood. Thousands
Ouks. Pine Forge Press.
Freire Paulo, 1972. Pedagogik för förtryckta. Stockholm: Gummesons.
Karlsson Liisa, 2000. Lapsille puheenvuoro. Ammattikäytännön perinteet
murroksessa. Hel. Yliopisto, kasvatuspsykologia. Stakes. Edita. Lapset
kertovat.
Riihelä Monika, 1991. Aikakortit. Tie lasten ajatteluun. VAPK
kustannus.
Riihelä Monika, 1996. Mitä teemme lasten kysymyksille? Lasten ja
ammattilaisten kohtaamisten merkitysulottuvuuksia. Stakes tutkimuksia 66.
Gaudeamus. Jyväskylä.
Riihelä Monika, 2000. Leikkivät tutkijat - kirja & video. Stakes.
Edita. Lapset kertovat.
Riihelä Monika, 2001. Storycrafting - video & text. Stakes. Children
are Telling.
Rutanen Niina, 2000. Kivi ois muurahaiselle vuori. Pienten lasten
käsityksiä matematiikasta ja luontoilmiöistä. Stakes. Edita. Lapset
kertovat.
Stern Daniel, 1992. Maailma lapsen silmin. Mitä lapsi näkee, kokee ja
tuntee. Juva:WSOY. M. Riihelä 2001
Sivun alkuun
Lapset kertovat -hankkeen sivujen alkuun
Yhteyshenkilö:
