Lapset kertovat
saduttamalla -näyttely
13.2.-26.2.2002
Sanomatalolla ja 16.10.-1.11.2002 Annantalolla.
Järjestäjät: Lapset ja aikuiset
pääkaupunkiseudun päiväkodeista, koulusta, musiikkiopistolta,
taidetalolta sekä Stakesin Lapset kertovat -ryhmän tutkijat ja
kehittäjät.
Lisätietoja Liisa
Karlssonilta: liisa.karlsson@helsinki.fi
Lasten pahoinvointi, mielenterveysongelmat, väkivalta ja
huumeet ovat ongelmia, jotka ajankohtaisina tuodaan toistamiseen
esiin tiedeotusvälineissä, tutkimuksissa sekä käytännön
työntekijöiden kokemina. Kun ongelmat kärjistyvät, vaaditaan
suuria resursseja niiden korjaamiseen. Puhumattakaan siitä,
millaisia arpia ja varjoja ongelmista jää lapseen jopa koko
eliniän ajaksi.
Onko mahdollista jo ennakolta ehkäistä epäkohdat? Onko
lapsilla mahdollisuus ja kanavia tuoda esiin omia tuntemuksiaan
jo ennen kriisitilanteita? Tiedämmekö, mitä lapset ja nuoret
ajattelevat? Osaammeko kuunnella heitä? Onko meillä aikaa
lapsillemme? Lapset ja nuoret tuovat myös itse esiin huolen
siitä, ettei aikuisilla ole aikaa heidän kuuntelemiseen eikä
heidän ajatuksiaan oteta vakavasti kuten nuorten kirjoituksissa
tuli esiin (Helsingin Sanomat 10.6.2001 ja koulututkimus L.
Karlsson 2001).
Kun lapsi otetaan vakavasti jo päiväkodin ja koulun arjessa
sekä kotona, on hänellä mahdollisuus kasvaa oma-aloitteisena
ja omista ajatuksistaan kertovana yksilönä. Sadutusmenetelmä
on yksi menetelmä, jolla voidaan tallentaa lasten ajatuksia
heidän oman kuvallisen, kerrotun ja muulla tavoin ilmaistun
kulttuurinsa kautta. Menetelmässä kirjataan lasten kertomuksia
sanatarkasti ja tallennetaan lasten omia tuotoksia. Sanatarkalla
tallentamisella annetaan arvoa kertojan esille tuomille asioille
hänen itsensä ilmaisemassa muodossa. Kertomuksen avulla -
aikuisen stilisoimattomassa asussa - osoitetaan lapselle, että
hän on jo nyt kykenevä ilmaisemaan ajatuksiaan. Lapsen
ajatukset ja ehdotukset kiinnostavat ja ovat tärkeitä myös
muille kuulijoille. Saduttaa voi myös musiikin, draaman, leikin
tai tanssin kautta.
Sadutusmenetelmää käytettäessä eivät lapset ole vain
kulttuurin kuluttajia vaan myös sen omaehtoisia tuottajia.
Näin he eivät ole vain aikuisten toiminnan kohteina vaan myös
itse aktiivisia toimijoita. Tutkimusten mukaan lapsilla on
rikas, omaehtoinen kulttuurinsa. Kuitenkin lasten oma kulttuuri
pääsee vain harvoin esiin päiväkodeissa, kouluissa,
kerhoissa tai julkisesti.
Sadutuksen kautta voidaan luoda kohtaava toimintakulttuuri,
jossa lapset ja nuoret otetaan vakavasti. Pysähdytään
kuuntelemaan myös heitä. Näin lapsilla ja nuorilla on
mahdollisuus tehdä ehdotuksia, kertoa mielenkiinnon kohteistaan
ja omista ajatuksistaan. Sadutus opettaa ammattilaisia ja muita
aikuisia näkemään lasten osaamisen ja heidän oman panoksensa
esimerkiksi päiväkodin tai koulun toiminnan suunnittelussa ja
toteutuksessa. Saduttava toimintakulttuuri toimii monissa kouluissa,
päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa toiminnan
lähtökohtana. Silloin sekä ammattilaisen että lapsen
osaaminen pääsee esiin. Näin koko oppimistoiminta, sen
suunnittelu ja järjestäminen muuttuu.
Sadutus on Suomessa kehitetty, ja sitä on laajasti käytetty
eri paikkakunnilla, kaikissa Pohjoismaissa sekä muissa maissa.
Sadutuksesta on tehty useita tutkimuksia. Se on ainoana
suomalaisena menetelmänä valittu satojen joukosta EU:n lasten
mielenterveyttä edistävien mallitoimintojen joukkoon.
Tutkimusten mukaan sadutus on hyvin toimiva menetelmä monissa
olosuhteissa. Sadutus tuo esiin:
· lasten oman kulttuurin sen eri muodoissaan
· lasten kiinnostuksen kohteet ja näkökulmat
· lasten oman vaikuttamismahdollisuuden toiminnan
suunnittelussa ja sen toteutuksessa
· lasten kuuntelun merkityksen lapselle itselleen
· lasten kuuntelun merkityksen aikuisille, toisille
sukupolville
· yhteisyyden eri ikäisten, eri kulttuureista ja eri
lähtökohdista olevien ihmisten kesken
LISÄTIETOA sadutus-menetelmästä ja sen vaikutuksista
sekä lasten omista kertomuksista:
- Aikakortit - tie lasten ajatteluun (M. Riihelä) Valtion
painatuskeskus 1991 (tässä esitellään sadutusmenetelmän
ensimmäistä versiota)
- Lapselle puheenvuoro. Ammattikäytännön perinteet
murroksessa. (L. Karlsson) Edita 2000 (tässä on analysoitu
myös lasten omaa kertomakulttuuria), väitöskirja.
- Saduttamalla lasten kulttuuriin. Verkostotyön tuloksia
Kuperkeikkakyydissä. (L. Karlsson 1999) Stakes 1999.
- http://www.stakes.fi/lapsetkertovat.
Näiltä internet-sivustoilta löytyy aiheesta monia
artikkeleita, keskustelupalsta, lisää tutkimuksia ja
julkaisuja sekä ajankohtaista tietoa.
Käytännön sovellutuksia ja tutkimuksia, joissa
seikkaperäisesti kuvataan, miten on rakennettu oppimistoimintaa
ja projekteja yhdessä lapsen kanssa:
- Leikkivät tutkijat. Video ja kirja (M. Riihelä).
Uutta tietoa teoriassa ja käytännössä lasten
yhteistoiminnallisesta luovuudesta sekä siitä, miten kasvatus-
ja opetustoiminta pienten lasten kanssa voi pohjautua lasten
ajatuksille ja miten sitä voi itse kehittää ja analysoida.
Edita 2000.
- Kivi ois muurahaiselle vuori. (N. Rutanen). Tietoa
lasten matematiikka- ja luontotutkimuksista ja siitä miten voi
toimintaa suunnitella lasten mielenkiinnonkohteet ja ehdotukset
huomioiden. Edita 2000.
Lasten omien satujen ja kuvien kirjoja ja videoita:
- Voitko olla? E du me mej? (K. Kemppainen ja M.
Riihelä. toim.) Lasten omien satujen kirja värikuvin. Edita
2000.
- Kissa lähti kävelylle ja hiiripiiri. (K. Kemppainen,
toim.) Lasten omien satujen kirja värikuvin. Painokotka 1998.
- Kerro satu. Kuusiosainen satuvideosarja, jossa kuvataan
saduttamista. (M. Riihelä) Filminova, Stakes 1997. (Saatavana
myös englanniksi, tulossa kaikilla pohjoismaisilla kielillä)
- Lasten satulehti - Barnens sagoblad. Lasten omien
satujen lehti. Stakes 1996 - 1998.
Lapset kertovat -hankkeen sivujen alkuun
Yhteyshenkilö:
