Yhteistoiminnallisuus

Vanha suomalainen sananlasku antaa ymmärtää, että yhdessä saavutetaan enemmän kuin yksin puurtaen. Tämä on huomattu yrityksissä, joissa innovatiiviset työtiimit ratkovat pulmia ja kehittelevät uutta yhdessä. Siksipä olisikin tärkeää jo koulussa opettaa oppilaita työskentelemään ryhmissä tavoitteita asetettaessa ja työskenneltäessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhteistoiminnallinen työskentely on ryhmätyöskentelyä, jossa jokainen ryhmänjäsen kantaa vastuuta yhteisten tavoitteiden puolesta. Jokainen pyrkii työskentelemään sekä itsensä että ryhmänsä hyväksi pyrkien hyviin oppimistuloksiin. Sujuvan yhteistyön edellytyksenä on, että jokainen ryhmänjäsen on omaksunut kaksi periaatetta: toisten auttaminen niin oppimisessa kuin työskentelyssäkin, ja jokaisen aktiivinen osallistuminen takaa sen, että yhteistyö on mahdollista ja hyödyllistä.

Parhaimmillaan yhteistoiminnallinen työskentely luo oppimisen iloa, positiivista sosiaalista kanssakäymistä sekä tukee oppimisprosessia. Koko ryhmä hyötyy yksilöiden erilaisista taidoista ja tiedoista niin, että opiskelun mielekkyys kasvaa ja oppimistulokset paranevat. Kuitenkaan mikä tahansa ryhmätyö ei ole yhteistoiminnallista. Yhteistoiminnalliseen työskentelyyn liittyy viisi periaatetta:

1. Ryhmän jäsenten positiivinen riippuvuus toisistaan. Ryhmässä opiskeltaessa jokaisen ryhmän jäsenen tulee olla positiivisesti riippuvainen muista ryhmän jäsenistä sekä näiden suorituksista. Ryhmässä tehtäväksi saatua tai otettua tehtävää ei saada suoritettua ilman jokaisen jäsenen panosta. Jokaisella on siis oma tehtävänsä, joista muodostuu ryhmän yhteinen päämäärä.
2. Monipuolinen ja avoin vuorovaikutus ryhmän jäsenten kesken. Esteetön ja avoin vuorovaikutus ryhmän jäsenten kesken on edellytys toimivalle yhteistyölle. Jokaisen tulee tuntea itsensä tarpeelliseksi sekä hyväksytyksi. Jokaiselle ryhmän jäsenelle voidaan antaa jokin rooli, jolloin rooliin liittyvä työskentely vie ryhmää lähemmäs yhteistä tavoitetta!
3. Yksilöllinen vastuu. Jokainen ryhmän jäsen kantaa vastuuta muidenkin oppimisesta ja siitä, että ryhmä saavuttaa asetetut tavoitteet. Vaikka tehtävä on saatu ratkaistua se ei vielä tarkoita sitä, että ryhmäntyöskentelykin on päättynyt. Tehtävä on suoritettu onnistuneesti vasta sitten, kun voidaan olla varmoja siitä, että jokainen ryhmän jäsen on ymmärtänyt ja oppinut sen, mitä pitikin. Tämä merkitsee myös sitä, että jokainen henkilökohtaisesti huolehtii siitä, että hän itse on oppinut sen, mitä muutkin ryhmän jäsenet ovat oppineet.
4. Ryhmän toiminnan ja oppimisen arvioiminen. Yhteistoiminnallisuuden tavoitteena on myös kehittää oppilaan metakognitiivisia taitoja. Oppiminen ryhmässä on sitä tehokkaampaa sekä oppimistulokset sitä laadukkaampia, mitä paremmin oppilas ymmärtää ja ohjaa omaa oppimistaan sekä kokee ryhmän kehityksensä tukena. Ryhmän työskentelyyn tulisi sisältyä myös tehtävän suorittamisen lisäksi ryhmän sisäistä oman toiminnan pohtimista ja arviointia sekä mahdollisesti jokaisen yksilön oman oppimisen arviointia. Tällainen analysointi kehittää oppilaan metakognitiivisia taitoja. Analysoinnin tarkoituksena on myös kehittää ryhmän sosiaalista käyttäytymistä - saadaan harjoitusta rakentavan palautteen antamiseen ja vastaanottamiseen.
5. Yhteistyötaitojen tunnistaminen ja kehittäminen. Yhteistoiminnallinen työskentely tarjoaa yksilöille mahdollisuuden harjoitella vuorovaikutustaitoja, päätöksentekoa, erilaisiin rooleihin liittyviä taitoja esimerkiksi johtamista, ongelmanratkaisua sekä keskinäistä kommunikointia ja suvaitsevaisuutta. Ryhmän tuloksellinen toiminta edellyttää monipuolisia sosiaalisia taitoja ja joustavia asenteita. Yhteistoiminnallinen työskentely edellyttää, että ryhmän jäsenet tuntevat toisensa hyvin ja luottavat toisiinsa. Lisäksi heidän välinen kommunikointi on oltava avointa ja rehellistä. Jokaisen jäsenen tulisi kunnioittaa toistensa mielipiteitä ja tukea toisiaan. Yhteisten ongelmien ratkaiseminen tulisi tapahtua rakentavassa ja positiivisessa hengessä.

Lue lisää yhteistoiminnallisuudesta täältä ja täältä.