LUKEMALLA
OPPIMINEN TIETOKONEEN NÄYTÖLTÄ YLÄASTEELLAOppilaat saivat puolen tunnin ajan etsiä tietoa verkosta lukemalla, jonka jälkeen heidän tuli kirjoittaa oppimastaan korkeintaan puoli tuntia. Aiheena oli kasvihuoneilmiö.
Kaksoistunnin alussa keskustelimme erilaisista lukemistavoista ja oppilaat kertoivat, miten he itse opettelevat asioita esim. kokeisiin. Kaikki sanoivat pelkästään lukevansa alueen 2 - 3 kertaa läpi. Mietimme myös, miten luetun asian voisi tehokkaammin oppia ( esim. tekemällä samalla muistiinpanoja). Oppilaat ottivat innostuneina vastaan tehtävän, etsivät itse tietoa eri hakupalvelimia käyttäen aiheesta kasvihuoneilmiö. Muistiinpanoja lukemisen aikana ei saanut tosin nyt tehdä. Vaikka jokaisella oli nopeat, uudet koneet, puoli tuntia oli heidän mielestään liian lyhyt aika lukemalla oppimiseen. Tiedon etsimisen/lukemisen ajan atk-luokassa oli todella hiljaista, pienikin ääni häiritsi lukemista. Kirjoittamiseen varattu aika oli melkein kaikille riittävä, kaikki saivat kirjoitettua sujuvaa tekstiä aiheesta vähintään puoli arkkia omin sanoin. Kritiikkiä verkossa löytyvää tekstiä kohtaan kukaan ei esittänyt. Tämä oli oppilaita innostava työtapa, tosin yläasteella oppilaita tulisi enemmän ohjata aktiivisen lukijan rooliin. Koska leikkaa/liitä toiminto ei ollut sallittua, oman tekstin kirjoittamisessa uskon tapahtuneen myös oppimista.
Minulla on tässä jaksossa opetettavana 31:n opiskelijan ryhmä toiselta lukiovuodelta. Aiheena on kentät, joista alkujaksosta käsittelimme gravitaatiokenttää ja siihen liittyen satelliitteja. Näin ollen aiheeksi sopi erityisen hyvin Hubble ja annoinkin sen aiheeksi, enkä rajoittanut aihetta Jupiteriin, monet sen kuitenkin mainitsivat. Pohjustin tehtävää antamalla tiedonjäsentelykaavakkeen, johon he voivat etukäteen tutustua ja sitten käyttää sitä hyväkseen. Mitään osoitteita en antanut. Vaikka käytössä olikin tiedonjäsentelykaavake, oleellinen tieto ei aina korostunut, vaan tiedon erikoisuus enemmänkin, esimerkiksi peilien korjaus sai ehkä suuremman painon kuin itse Hubblen tarkoitus ja se, miksi sen pitää olla avaruudessa. Vastaukset olivat melko lailla samanlaisia, joten samoja osoitteita oli käytetty. Vastauksissa oli se positiivista, että näkyi selvästi, että asia oli ymmärretty ja kirjoitettu opiskelijan kielellä. Sinänsä opiskelijat olivat tyytyväisiä tehtävään. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun he lähettivät suorittamansa tehtävän opettajalle sähköpostina. Opettajalle tämä on jatkonkin kannalta hyvä menetelmä. Voi tarkistaa suorituksen ja opiskelija saa palautteen heti, ei kerry paperipinoja. Hyvä kokemus, jäsentely vaatii harjoitusta!
Aarne Virtalehto
Tässä tutustutaan tietoverkon kautta Jupiterin kuihin yläasteella.
Oppilaat saivat tutkia aihetta "Jupiterin kuut", noin puoli tuntia tietoverkosta. Tämän jälkeen oppilaat saivat kirjoittaa aiheesta lyhyen esitelmän noin puolen tunnin aikana. Koska tässä jaksossa ei minulla ollut yhtään fysiikan ( eikä kemian) tuntia, päätin toteuttaa aiheen, yhden 8 luokan matematiikan - ja kahden 9 luokan atk- ryhmän kanssa. Pohjustin hieman tunnin alussa idean toteutusta ja annoin myös oppilaille käyttöön muutamia osoitteita, joista oppilaat löytäisivät aiheeseen liittyvää materiaalia. Annoin lisäksi oppilaille oikeuden kirjata paperille löytämiään asioita, koska aihepiiri on uusi ja esille tulevat nimet ovat usein vaikeahkoja. Tulos: Kaikki mukana olleet oppilaat saivat kirjoitettua jonkin verran tekstiä. Joissakin tapauksissa kirjoitelma oli varsin hyvin tehty ja pysyi asiassa. Vain pari henkilöä kirjoitti vain Jupiterista, ei sen kuista. Ongelmat: Käytössämme oli ns. vanhat koneet, jotka ovat hyvin hitaita. Asian löytyminen kesti niin pitkään, ettei puoli tuntia riittänyt, vaan jouduin antamaan lisäaikaa. Yhdellä ryhmällä (8lk) oli käytössään nopeammat koneet. Heille alunperin suunniteltu aika tuntui riittävän. Lopputulos: Oma käsitykseni on, että tällä tavalla voi asiaan perehtyä ja saada myös varsin kohtuullisia tuloksia. Huomasin myös, että tekstin kirjoittaminen paperille, ennen sen lopullista kirjoittamista, saa aikaan todennäköisesti parhaan lopputuloksen.
Teetin tehtävän Tatun kanssa yhteistyössä abiryhmällä, jossa oli yhdeksän opiskelijaa. Isompia alustavia toimenpiteitä en suorittanut, kerroinpa vain tehtävän ja motivoinniksi kuvasin vähän koko virtuaaliprojektin ajatusta ja heidän osuuttaan siinä.
Kasvihuoneilmiö on kaikille tuttu aihe, josta kuitenkin on usein vääriä käsityksiä. Jos aikaa olisi ollut enemmän (olenko joskus kuullut tuon lausahduksen aiemminkin opettajan suusta?), olisi varmasti ollut herkullista tehdä kokeilu alku- ja loppumittauksena. Siten olisi voinut paremmin mitata opitun asian määrää. No, siinäkin menetelmässä on omat huonot puolensa enkä mieltänyt itseäni tämän tehtävän suhteen niinkään tieteen tekijäksi.
Opiskelijat saivat lukea 30 min ruudulta tekstiä vapaan tahtonsa mukaan. Annoin heille muutaman www-sivun lähtökohdaksi, mutta kehotin heitä itse etsimään tietoa ja sen he tekivätkin. Puolen tunnin pänttäämisen jälkeen he saivat oksentaa ahmimansa tiedon omaksi tekstiksi. Pikku bulimikkojeni suoritukset vaihtelivat sekä tasoltaan että tyyliltään. Jotkut kirjoitukset olivat lyhytkestoisen muistin mestarinäytteitä: tarkkoja lukuja, lyhenteitä ja nimiä oli tulvimalla... Toiset kirjoitelmat olivat yleisempiä, jopa pakinanomaisia. Omiakin mielipiteitä oli ja ilmastosopimuksiin oli kiinnittänyt huomiota yli puolet ihmisistä. Lähdekritiikkiä ei esittänyt kukaan, mutta ero luonnollisen kasvihuoneilmiön ja voimistuneen ilmiön välillä tuli selvästi esille.
Summa summarum? Sano nyt näistä... Vaikutelmani oli, että ainakin abin ikäinen ihminen osaa melko hyvin paneutua tekstiin ruudulla ja surffata päämäärähakuisesti ja järkevästi. Jälleen kerran korostuu opettajan osuus tehtävän antajana. Kun ohjeet ja tavoitteet ovat selvät, homma toimii. Ylimalkaisella ohjeistuksella tulos on hieman epämääräinen. Työtapana tämä ei ole niitä pöllöimpiä, vaan sitä voisi soveltaen käyttää uudelleenkin.