KirjastoVÄITTELY

© Lavonen, Meisalo & al.

Mitä on väittely?

Kieli on ihmisten välisen kommunikoinnin väline. Kieltä käytetään mm. perustelemaan (argumentoimaan) omia näkemyksiä ja käsityksiä. Toiset osaavat perustella näkemyksensä ja osoittaa toisten näkemyksissä epäloogisuuksia eli väitellä paremmin kuin toiset. Taitavat väittelijät osaavat erotella ja arvioida omaa ja toisten toimintaan.

Tärkeitä kommunikointitaitoja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ovat väittely- ja neuvottelutaito. Siksi väittelytaitoa, jossa keskeistä on argumentointi eli perustelu, ja neuvottelutaitoa, jossa keskeistä on kompromissiin pyrkiminen, on harjoiteltava koulussa:  "Yksi kommunikaatiokulttuurimme erityispiirteistä moniin länsimaihin verrattuna on voimakas tilannesidonnaisuus, jonka eräs ilmenemismuoto on argumentaation niukkuus"(Kakkuri-Knuuttila (toim.), 1998). Väittelyssä korostuvat looginen ja rationaalinen ajattelu ja siihen liitetään usein käsitteet retoriikka eli puhetaito ja dialektiikka eli väittelytaito.

Väittelyn tunnusmerkkejä ovat:

Väittelyn kannalta on tärkeää tunnistaa ja tulkita argumentteja sekä niiden perusteluita. Myös argumentin ja sen perusteluiden onnistuneisuutta on osattava arvioida. Tällöin vasta voidaan ottaa spontaanisti kantaa väittelyn aikana. Argumentti, selitys ja kuvaus ovat luonteeltaan erilaisia eikä niitä pidä sotkea toisiinsa: Väitteet, perustelut sekä taustaoletukset muodostavat kokonaisuuden. Väittelyn aikana vastapuoli yritetään saada uskomaan jokin esitetty väite. Perustelut ovat syy, miksi väite tulisi uskoa. Perustelu vastaa kysymykseen 'miksi väite tulisi hyväksyä'. Perustelun tehtävänä on antaa tukea väitteelle. Selitettävä asia, selitys sekä taustaoletukset muodostavat puolestaan oman kokonaisuutensa. Selitys vastaa kysymykseen 'miksi tapahtui se, mikä tapahtui'. Selityksen tarkoituksena on tehdä selitettävä asia ymmärrettäväksi. Kuvaus muodostuu joukosta väitelauseita ja vastaa kysymykseen 'minkälainen maailma on'. Sen tehtävänä onkin kuvata maailmaa (Kakkuri-Knuuttila, M.-L. 1998, 63).

Väittely voidaan lopettaa, kun vastakkaisista väitteistä valitaan se, jonka puolesta esitetyt perustelut ovat voimakkaampia. Väittely ratkeaa tällöin periaatteen 'vahvempi argumentti voittaa' nojalla (Kakkuri-Knuutila, M.-L. 1998, 180). Jos perusteluiden välillä ei ole riittävää eroa tai ne eivät anna riittävästi tietoa ongelman ratkaisemiseen, niin väittelyä jatketaan.

Väittely koulun työtapana

Väittely on yhteistoiminnallinen työtapa, jonka avulla voidaan kehittää puhe- ja viestintätaitoja, ongelmanratkaisua, loogista ajattelua ja erilaisten johtopäätösten tekemistä. Vaikka väittelytraditio on yhtä vanha kuin inhimillinen kulttuuri, väittely työtapana poikkeaa suuresti vanhoista keskiaikaisista malleista ja nojaa retoriikan perinteeseen. Koulussa väittelyn aiheet rajataan usein esimerkiksi ympäristökysymyksiin, energian tuotantoon tai kansainvälisyyskysymyksiin.

Väittelyyn on syytä varata riittävästi aikaa. Väittelyä harjoiteltaessa aikaa tarvitaan ainakin kaksi oppituntia, joista ensimmäinen käytetään valmistautumiseen ja jälkimmäinen itse väittelyyn. Väittelyn aiheet voidaan jakaa oppilaille myös esimerkiksi viikkoa ennen väittelyä. Väittely sopii kaikenikäisille mutta analyyttistä, loogisesti kestävää väittelyä voi harrastaa vasta peruskoulun yläasteella ja lukiossa.

Väittelyyn osallistuvat voidaan valita monin tavoin. Parasta on, jos oppilaat saavat itse valita keskuudestaan vapaaehtoiset väittelijät, sillä kokemusten mukaan oppilaita ei tule painostaa osallistumaan väittelyyn. Etenkin ensimmäisellä kerralla väittelyä järjestettäessä saattaa vapaaehtoisten väittelijöiden löytäminen olla hankalaa. Ensimmäisten väittelykokemusten jälkeen oppilaille selviää mistä on kysymys ja jo seuraavalla kerralla halukkaita väittelijöitä on enemmän.

Väittelytyötavassa kritikoidaan usein sitä, että oppilaat joutuvat puolustamaan mielipiteitä, jotka eivät ole heidän omiaan. Nimenomaan tämä väittelyn piirre auttaa oppilasta ymmärtämään myös sellaisia mielipiteitä/arvoja/asenteita, jotka ovat erilaisia kuin hänen omansa. Monien erilaisten arvomaailmojen ymmärtäminen ja toisen ihmisen asemaan eläytyminen on yksi kriittisen ajattelun tärkeimmistä elementeistä. Juuri siksi väittelyn aiheet ovat sellaisia, ettei väittelyn teemasta absoluuttista totuutta ole mahdollistakaan löytää. Tällöin vältytään siltä, että joku julistetaan olevan oikeassa ja jonku puolestaan väärässä. Nk. voittajaa ei ole tarkoitus löytää, vaan ongelmalle vaihtoehdoista parhain ratkaisu. Oppilaiden tulisi ymmärtää ettei kyseessä ole henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointi vaan perusteluiden "testaus". 

Väittelyn järjestäminen koulussa

Yleisimmät kouluväittelyn muodot ovat joukkueväittely ja pariväittely. Joukkueväittelyssä on vastakkain kaksi 2 - 4 jäsenistä joukkuetta. Pariväittely käydään kahden kaksijäsenisen joukkueen kesken. Väittelyn ulkoiset puitteet ovat molemmissa väittelymalleissa samanlaiset. Väittelyyn tarvitaan väittelijöiden lisäksi puheenjohtaja ja kaksi sihteeriä sekä tuomaristo. Puheenjohtaja ja sihteerit voivat olla oppilaita. Tuomareita on yleensä kolme tai jokin muu pariton määrä. Tuomareiden asiantuntemus sekä väittelyn muodosta että sen sisällöstä on tarpeen väittelijöiden oikeusturvan takia. Tuomareina käytetään usein opettajia tai koulun ulkopuolisia asiantuntijoita kuten oppilaiden vanhempia Väittelyn tuomio on aina kyettävä perustelemaan. Puheenjohtaja ja sihteerit voivat olla oppilaita. Puheenjohtaja ja sihteerit istuvat väittelytilan etuosassa.

Puheenjohtajan tehtävänä on esitellä väittelyyn osallistujat, aiheet ja väittelyn yleiset periaatteet; huolehtia siitä, että väittely sujuu sovittujen sääntöjen mukaan ja huomauttaa tarvittaessa väittelijöille siitä, että väittelyssä pysytään asiassa.

Sihteereistä toinen pitää pöytäkirjaa väittelijöiden puheenvuoroista ja mahdollisista puheenjohtajan kommenteista. Toinen sihteeri antaa äänimerkin, kun etukäteen sovittu puheaika on kulunut. Sihteeri voi myös ilmoittaa esimerkiksi puoli minuuttia ennen puheenvuoron loppua tästä äänimerkillä.

Tuomarit ovat väittelyn ja väittelyn kohteeksi valitun teeman asiantuntijoita. Heidän tehtävään on valita väittelytaidoiltaan paras joukkue ja /tai väittelijä. Tuomareiden on aina kyettävä perustelemaan väittelyn tuomio. Tuomaristo painottaa arvioissaan esitettyjen puheenvuorojen sisältöä ja toisena näkökulmana sitä, miten asia on esitetty eli onko esitystapa ollut kiinnostava, asiallinen, looginen, selkeä ja hauska.

Tuomariston tehtävänä on pohtia mm. seuraavia kysymyksiä:

Väittelyn onnistumiseen vaikuttaa ratkaisevasti väittelyn ennakkovalmistelu ja saatavilla olevat väittelyn alaan liittyvät tukimateriaalit. Väittelyä on syytä harjoitella pienemmissä ryhmissä ennen esimerkiksi luokalle tai koko koululle tarkoitettua avointa väittelykilpailua. Valmennukseen kuuluu sekä väittelyn muodon että väittelyn teemojen pohjustaminen. Harjoitusväittelyissä ei välttämättä tarvita suurta tuomaristoa eikä sihteeristöä. Puheenjohtajan tehtäviä on kuitenkin hyvä harjoitella jo tässä vaiheessa.

Joukkueväittely

Valmistautuminen väittelyyn:

  1. Joukkueen kokoaminen ja väittelytilaisuuden järjestely: Joukkueväittelyssä on vastakkain kaksi 2 - 4 jäsenistä joukkuetta. Toinen joukkueista on asettunut istumaan puheenjohtajan oikealle, toinen vasemmalle puolelle. Keskellä väittelytilaa on pöytä, jonka takaa väittelijät esittävät puheenvuoronsa. Puheenvuorot voidaan esittää myös omilta paikoilta. Tuomaristo istuu yleisön takana tai yleisön joukossa.
  2. Väittelyn aihe: Joukkueille ilmoitetaan ennakolta väittelyn aihe. Aihe muotoillaan usein niin, että valittua teemaa puolustava ja vastustava näkökulma nimetään erikseen. Väittelyn aiheen nimeämisessä pyritään lennokkuuteen. Jos väittelyn teemana on ydinvoima, puolustava ja vastustava näkökulma voidaan nimetä esimerkiksi:

Joukkueet valmistelevat ennakolta ainakin väittelyn avauspuheenvuorot.

Väittelyn aloittaminen:

Puheenjohtaja avaa väittelyn ilmoittamalla aiheen ja esittelemällä joukkueet. Puheenjohtaja ilmoittaa myös väittelijöille puheenvuorojen pituudet. Kummankin joukkueen avauspuheenvuoron pituus voi olla esimerkiksi kolme minuuttia ja niitä seuraavat puheenvuorot korkeintaan kaksi minuuttia. Voidaan myös sopia, että kullakin jäsenellä on aikaa neljä minuuttia puheenvuoronsa esittämiseen. Puheenjohtaja pyytää annettua aihetta puolustavan joukkueen väittelijää esittämään avauspuheenvuoronsa. Tämä nousee ylös, astuu puhujan korokkeen luokse ja esittää puheenvuoronsa. 

Väittely

Seuraavaksi on vuorossa vastapuolen ensimmäisen väittelijän torjuntapuheenvuoro. Tämän jälkeen jatketaan puheenvuorojen esittämistä vuorotellen. Sihteeri ilmoittaa äänimerkillä esimerkiksi puoli minuuttia ennen puheenvuoron loppua. Yleisö ei saa keskeyttää väittelijöitä.

Vaikka väittelijöiden puheenvuorot (ainakin ensimmäiset) ovat ennalta valmisteltuja, on tärkeää, että he kykenevät ottamaan spontaanisti kantaa myös muiden väittelijöiden puheenvuoroihin. Ensimmäisiä puhujia seuraavat väittelijät ovat vaativassa asemassa, sillä heidän tulee ottaa huomioon omissa puheenvuoroissaan edellä kuullut väitteet ja torjunnat.

Väittelyn ratkeaminen

Välittömästi väittelijöiden puheenvuorojen jälkeen tuomaristo vetäytyy miettimään ratkaisuaan. Tuomareilla on noin kymmenen minuuttia aikaa tehdä ratkaisunsa. Väittelyssä ei tunneta tasapeliä eikä kompromisseja. Tuomareiden on valittava toisen joukkueen perustelut paremmiksi kuin toisen: Esimerkiksi perustelu sille, miksi Suomeen pitäisi rakentaa viides ydinvoimala. Heidän tulee eritellä ne syyt, jotka johtivat heidän ratkaisuunsa ts. ne perustelut, jotka saivat heidät vakuuttuneiksi. Tuomariston puheenjohtaja esittelee päätöksen väittelijöille ja yleisölle. Väittelyn arviointi on sekä tärkeä että herkkä vaihe. Väittelijät pystyvät kehittämään itseään väittelijöinä ja keskustelijoina saamansa palautteen pohjalta.

Väittelyä seuraamaan tullut yleisö voi myös osallistua väittelyyn tuomariston poistuttua miettimään ratkaisuaan. Puheenjohtaja avaa väittelyn yleisölle. Puheenvuoro pyydetään puheenjohtajalta ja oma mielipide tai kysymys esitetään lyhyesti seisaaltaan. Joukkueiden jäsenet vastaavat tai kommentoivat heille osoitettuja puheenvuoroja. Yleisö voi väitellä myös keskenään. Puheenjohtaja ohjaa tätä keskustelua.

Tuomaristo palaa noin viidentoista minuutin kuluttua. Tuomariston puheenjohtaja esittää arvion väittelyn kulusta ja joukkueiden väittelyn hyvät ja huonot puolet rakentavassa hengessä sen lisäksi, että tuomaristo ilmoittaa kumman perusteluiden perusteella ongelma ratkaistaan. Arvioinnin apuna voidaan soveltaa esimerkiksi '3+ ja miten ?'- menetelmää: Joukkueiden vahvuudet puntaroidaan ja tämän jälkeen heille kerrotaan myönteisessä hengessä, missä seikoissa on parantamisen varaa esim. väittelytekniikan osalta. Tuomaristo ei yksioikoisesti totea toisen joukkueen olevan parempi kuin toisen tai ilmoita kumpi on parempi ratkaisu, vaan tarkastelee väittelytilaisuutta laajemmin.

Pariväittely


Puheenjohtajan, sihteerien ja tuomariston roolit ovat kuten joukkueväittelyssä. Pariväittelyssä on vastakkain kaksi paria. Väittely alkaa aihetta vastustavan parin toisen väittelijän esimerkiksi kahden minuutin avauspuheenvuorolla. Tämän jälkeen kuullaan puolustajan puheenvuoro, sitten vastustavan parin toinen puheenvuoro ja lopuksi puolustavan parin toinen puheenvuoro. Tämän jälkeen mielipiteitä vaihdetaan vapaaseen tahtiin. Puheenjohtaja valvoo väittelyn edistymistä, mutta ei jaa enää puheenvuoroja vapaan väittelyn kuluessa. Puheenjohtaja voi tarvittaessa huomauttaa päälle puhumisesta, äänen korottamisesta, tms. sopimattomasta kommunikoinnista. Sopiva pariväittelyn kesto on 10 minuuttia, jonka jälkeen sihteeri antaa väittelijöille väittelyn päättymisen ilmoittavan äänimerkin. Väittelijöille voidaan ilmoittaa ajan kulumisesta umpeen esimerkiksi minuuttia ennen täyttä aikaa. Tuomaristo työskentelee pariväittelyssä samoin kuin joukkueväittelyssäkin.

Väittelyiden keskeiset periaatteet

Kukin opettaja voi muokata edellä kuvailtuja väittelyn perusmuotoja haluamallaan tavalla. Keskeisiä väittelyn periaatteita ovat puheenvuorojen pituuksien rajaaminen, puheenvuoron keskeyttämätön esittämien ja asiallisten perustelujen esittäminen. Vihamielinen ja herjaava puhetapa ei vie asiaa eteenpäin eikä se ole eduksi väittelijälle. Samoin tuomariston, puheenjohtajan, sihteereiden ja väittelijöiden perehdyttäminen tehtäviinsä on tärkeää. Hyökkäävä ja keskeyttelevä väittely on vaikeaa ja se vaatii pohjakseen hyvän perusväittelytekniikan tuntemisen.

Väittelyn aihe

Väittelyn aiheiden valinnassa ja muotoilemisessa on oltava huolellinen. Aihe on syytä valita opettajan ja oppilaiden yhteisten ehdotusten pohjalta. Väiteltäviksi soveltuvat vain sellaiset aiheet, joihin ei ole löydettävissä ehdotonta totuutta. Esimerkiksi väite Energiaa voidaan muuntaa muodosta toiseen on huono väittelyn aihe, koska se on absoluuttisesti tosi väite. Sen sijaan väite Energian säästäminen on aikaa myöten paras ratkaisu ympäristön suojelemiseksi on aihe, josta voidaan järkevästi väitellä. Väittelyn aiheesta muotoillaan väittelyä varten selkeä teesi ja arvotaan tai sovitaan, kumpi valituista joukkueista puolustaa ja kumpi vastustaa teesiä. Teesi voidaan haluttaessa jakaa kahdeksi A) puolustavaksi ja B) vastustavaksi teesiksi.

Väittelyn aihe voidaan rakentaa lyhyen kehyskertomuksen sisälle. Esimerkiksi edellistä teesiä voidaan lähestyä kartoittamalla ensin Maapalloa uhkaavia ongelmia yleisesti. Näitä uhkia ovat mm. sodat, nälänhätä, väestönkasvu ja ympäristön pilaantuminen. Ympäristön tilan parantamiseksi ja tulevien sukupolvien elinolosuhteiden turvaamiseksi on ehdotettu monia ratkaisuja. Yksi ratkaisuista on energian säästäminen. Valitaan väittelyn teeseiksi:

A Energian säästäminen on aikaa myöten paras ratkaisu ympäristön suojelemiseksi.
B Energian säästäminen ei ole aikaa myöten paras mahdollinen ratkaisu ympäristön suojelemiseksi.

Usein kouluväittelyissä keskitytään kepeisiin aiheisiin, koska niiden ohjaaminen on helppoa. Väittelyn aiheiksi olisi kuitenkin hyvä valita todellisia ja ajankohtaisia aiheita. Vain todellisten aiheiden avulla oppilaat kehittyvät väittelytaidossaan. Väittelyssä keskitytään helposti muotoon sisällön kustannuksella. Väittelyn muoto on tärkeä, mutta sisältö on kuitenkin pääasia. Erityisesti luovien ideoiden syntyminen olisi toivottavaa.

Väitellä voidaan mm. seuraavista teeseistä:

A. Kotitalouksien energiansäästö on merkityksetöntä ympäristöhaittojen kannalta.
B. Kotitalouksien energiansäästäminen vähentää huomattavasti ympäristöhaittoja.

A. Energian säästämiseen voidaan vaikuttaa ainoastaan tiukoilla pakotteilla ja rajoituksilla.
B. Energian säästämistä voidaan parhaiten edistää julkisella tiedottamisella ja vapaaehtoisuuteen vetoamalla.

A Tuulienergia on tuulesta temmattu vaihtoehto.
B Tuulienergia ei suinkaan ole tuulesta temmattu vaihtoehto.

A Suomi on puhdas maa.
B Käsitys Suomesta puhtaana maana on romuttunut myytti

A Kaupunkimainen elämänmuoto on inhimillisen kehityksen huippu.
B Kaupunkimainen elämänmuoto on inhimillisen kehityksen suurin vaara, koska se johtaa luonnon väistämättömään tuhoon.

A Keinolannoitteista on maataloustuotannossa enemmän hyötyä kuin haittaa.
B Keinolannoitteista on maataloustuotannossa enenemän haittaa kuin hyötyä.

A Automaation lisääminen on inhimillisen kehityksen edellytys.
B Automaation lisääminen on inhimillisen kehityksen pahin uhka.

A Luonnonilmiöiden - kuten radioaktiivisuuden yms. - tuntemus lisää ahdistusta ja tulevaisuuden pelkoa.
B Luonnonilmiöiden - kuten esimerkiksi radioaktiivisuuden - tuntemus päinvastoin vähentää tulevaisuuden pelkoa.

A Kertakäyttötuotteet - kehityksen huippu .
B Kertakäyttötuotteet - kehityksen tuho.

A Luonnontieteiden opiskelu on lukiossa kaikille välttämätöntä.
B Luonnontieteiden opiskelu ei ole lukiossa kaikille välttämätöntä eikä tarpeellista.

Kirjallisuutta