TutkimusGISEL

Gender Issues, Science Education and Learning, Sukupuolierot, Luonnontieteiden Opetus ja Oppiminen

MIRROR - Equal-yhteisöaloiteohjelmahankkeen osahanke 

Johdanto

Peruskoulun oppilaiden ja erityisesti tyttöjen alhainen kiinnostus fysiikkaa, kemiaa ja teknologiaa kohtaan johtaa siihen, että tytöt eivät valitse näiden oppiaineiden kursseja lukiossa yhtä paljon kuin muita valinnaisia opintoja. Näiden aineiden lukio-opinnoilla on puolestaan huomattava merkitys luonnontieteellisen yleissivistyksen muodostumisessa sekä valittavana olevien lukion jälkeisten jatko-opiskelupaikkojen ja myöhemmin työelämässä mielenkiintoisten ja haastavien työtehtävien määrään. 

Tutkimukset osoittavat, että etenkään tytöt eivät pidä tällä hetkellä vallalla olevista fysiikan ja kemian opetusmenetelmistä. Tytöillä on myös huomattavasti vähemmän epäformaalisia luonnontieteellis-teknologisia kokemuksia kuin pojilla. Tutkimustulokset tukevat päätelmää, jonka mukaan oppilaan asenne ja kiinnostus vaikuttavat siihen, kuinka paljon fysiikkaa ja kemia opiskellaan ja opitaan koulussa. Siksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, minkälainen opiskelu motivoi erityisesti tyttöjä ja ylläpitää heidän luontaista kiinnostustaan ympäröivää todellisuutta kohtaan ja herättää siten kiinnostusta opiskella fysiikkaa, kemiaa ja teknologiaa. Tyttöjä huomioon ottavia opiskelumenetelmiä on otettava käyttöön jo peruskoulun alaluokilla.

Edellä kuvattuihin ongelmiin voidaan vaikuttaa oppimateriaaleilla ja opetusmenetelmillä, joita käytetään fysiikan ja kemian opiskelussa. Sen tähden GISEL-hankkeessa tullaan tutkimaan ja kehittämään erityisesti tyttöjä huomioon ottavia opetusmenetelmiä ja oppimateriaaleja sekä peruskouluun ja lukioon, että opettajankoulutukseen. Tavoitteena on perehdyttää peruskoulun ja lukion opettajat opetusmenetelmiin, joilla voidaan vaikuttaa tyttöjen fysiikkaa, kemiaa ja teknologiaa kohtaan tuntemaan kiinnostukseen. 

Sukupuoli ja luonnontieteiden opiskelu

Yleissivistävän koulun opetussuunnitelmat ovat periaatteessa sukupuolineutraaleja eli ne eivät tuo esiin tyttöjä ja poikia erikseen. Tämä saattaa tarkoittaa luonnontieteiden opiskelussa sitä, että tytöt unohdetaan. Lisäksi kouluissa esiintyy mm. käsityön osalta erilaisia oppilaan sukupuolesta riippuvia ratkaisuja. Suomalaiset opettajat eivät ainakaan tietoisesti kohtele eri sukupuolia eri tavoin fysiikan ja kemian oppitunnilla. Tutkimustulokset viitatavat kuitenkin siihen, että oppilaan sukupuolella on vaikutusta esimerkiksi opettajan eri sukupuolia oleville oppilaille kohdistamien kysymysten tai antamien tehtävien luonteeseen. Tutkimukset osoittavat myös, että fysiikan ja kemian opetuksen työtavoista pitämisen ja oppilaan sukupuolen välillä on riippuvuus. Erityisesti tyttöjen alhainen kiinnostus fysiikkaa ja kemiaa kohtaan ja etenkin näiden opiskelua kohtaan peruskoulussa johtaa siihen, että he eivät valitse fysiikan ja kemian syventäviä kursseja lukiossa siinä määrin kuin pojat.

Dimitrovin[1] laatiman review-tyyppisen artikkelin mukaan asenteet luonnontieteitä kohtaan eivät vielä eroa 5. luokkalaisilla tytöillä ja pojilla. Hänen esittämäänsä malliin nojautuen on tarkoituksenmukaista lähteä tarkastelemaan sukupuolen merkitystä oppilaiden asennoitumiseen luonnontieteitä ja niiden opiskelua kohtaan. Mallissa on kuusi näkökulmaa: opettajan käyttäytyminen luokassa, oppilaan käyttäytyminen luokassa, oppilaiden tuotokset, oppilaan asenteet ja uskomukset, opettajan asenteet ja uskomukset ja aikaisemmat kokemukset sosiokulttuurisessa kasvatuskontekstissa. Tytöt pitävät enemmän humanistisista aineista kuten äidinkielestä ja vieraista kielistä sekä biologiasta, kun taas pojat pitävät enemmän liikunnasta ja luonnontieteistä. Pojilla on lisäksi enemmän praktisia kokemuksia luonnontieteistä ja teknologiasta kuin tytöillä. Historia oppiaineena on riippumaton sukupuolisista stereotypioista. Sosiokulttuurisessa kontekstissa vallitseva paine vahvistaa sukupuolisia stereotypioita suhtautumisessa luonnontieteisiin[2].

Suomessa yläasteen oppilailta kerättyjen tietojen perusteella[3] tärkeimpiä oppiaineita peruskoulussa ovat matematiikka ja englannin kieli. Turhimpia puolestaan uskonto ja musiikki sekä hyvin lähellä näitä fysiikka ja kemia. Mieluisimmaksi oppiaineeksi koettiin liikunta ja tylsimmiksi uskonto, ruotsi, historia sekä fysiikka ja kemia. Fysiikka ja kemia sekä matematiikka koettiin koulun vaikeimmiksi oppiaineiksi. Pojat pitävät fysiikasta ja kemiasta selvästi tyttöjä enemmän. Sama pätee tärkeysarvion suhteen. Oppiaine koetaan vaikeaksi, jos oppilaan kykyjen ja oppiaineen asettamien vaatimusten välillä on selvä ero. Tätä eroa voidaan pienentää esimerkiksi opetussuunnitelmaa, opetuksen työtapoja ja oppimateriaaleja kehittämällä sekä opettajien täydennyskoulutuksella. Ei ole yhdentekevää, miten oppilaat suhtautuvat fysiikkaa ja kemiaa kohtaan. Oppiaineiden herättämät tunnereaktiot ilmaisevat paitsi oppilaan koulussa saamia kokemuksia, myös yhteiskunnassa vallitsevaa yleistä asennoitumista eri tieteenaloja kohtaan. Yleinen asennoituminen heijastuu mm. oppiaineelle annettaviin ajallisiin ja aineellisiin resursseihin. Asenteet fysiikkaa kohtaan eivät muutu hetkessä.

Tutkimukseen perustuva tieto tulee ottaa huomioon työtapoja kehitettäessä. Kokeellinen työskentely oppitunneilla voi tasoittaa kulttuurivaikutusta luonnontieteissä. Tärkeää on esimerkiksi, että tytöt saadaan osallistumaan aktiivisena kokeelliseen toimintaan. Yhtenä keinona on esitetty ryhmiä, joissa on vain tyttöjä tai poikia. Oppimistilanteet voidaan tehdä myös vähemmän riippuvaisiksi kulttuurillisista epäformaaleista luonnontiede ja tekniikka kokemuksista tai oppimistilanteiden lähtökohdaksi voidaan ottaa sellaiset epäformaalit sosiokulttuuriset kokemukset, joista tytöillä on runsaasti kokemuksia.

Peruskoulun ja lukion jälkeisten opintojen valitseminen

Luonnontieteellisen perustiedon tarve kaikilla elämän aloilla on nykyisin yleisen käsityksen mukaan suurempi kuin koskaan ennen. Sivistyneellä ihmisellä on oltava välineitä arvioida toimintaansa ja päätöksiään myös luonnontieteellisestä näkökulmasta[4]. Erityisesti ympäristö- ja energiakysymykset ovat osa jokaisen kansalaisen arkipäivää. Korkeakouluissa, ammattikorkeakouluissa ja teknillisissä oppilaitoksissa on pulaa riittävästi matematiikkaa ja luonnontieteitä lukeneista opiskelijoista. Tyttöjä näillä aloilla opiskelee huomattavasti vähemmän kuin poikia. Matemaattis-luonnontieteellisellä ja teknologisella perussivistyksellä on kuitenkin keskeinen merkitys kansallisen innovaatiojärjestelmän kehittämisessä ja talouden kilpailukyvyn turvaamisessa. OECD- maissa teollisuuden ja sen etujärjestöjen edustajat uskovat siihen, että luonnontieteiden ja teknologian kehittyminen ovat itsessään kaksi merkittävintä yhteiskunnan muuttajaa ja kehittäjää[5]. Suomen teollisuuden luonne edellyttää koulutettua henkilöstöä, joka hallitsee erityisesti matematiikkaa ja luonnontieteitä. Viime aikoina on ulkomaisen rekrytoinnin osuus on kasvanut nopeasti. Esimerkiksi sähkö- ja elektroniikka-alan koulutus- ja työvoimatarve on suurempi kuin alalle hakeutuvien määrä. Myös poliitikot ovat ottaneet viime aikoina voimakkaasti kantaa siihen, että luonnontieteiden opetuksen on pyrittävä vastaamaan nopeasti ajankohtaisiin koulua ympäröivän yhteiskunnan esittämiin haasteisiin.

GISEL-hankkeen tavoitteet ja osapuolet

GISEL-hankkeessa kehitetään yhdessä Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupunkien opettajien ja Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen tutkijoiden kanssa sellaisia fysiikan ja kemian opetuksen työtapoja, jotka vahvistavat nuorten, erityisesti tyttöjen kiinnostusta fysiikkaa kohtaan ja siten motivoivat heitä opiskelemaan fysiikkaa ja valitsemaan lukiossa fysiikan syventäviä kursseja. Ainevalintoihin vaikuttavat oppilaiden ja heidän vanhempiensa asenteet. Sen tähden oppilaiden asenteita fysiikkaa ja kemiaa kohtaan ja asenteisiin opiskella näitä peruskoulussa ja lukiossa on pyrittävä vaikuttamaan käyttämällä oppimateriaaleja ja työtapoja, jotka osoittavat nuorille fysiikan kiinnostavuuden. GISEL -hankkeen tavoitteena on

1. Luoda ja kehittää tyttöjä motivoivia fysiikan ja kemian opetuksen työtapoja yleissivistävään kouluun ja kytkeä näihin työtapoihin myös pedagogisesti mielekkäitä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön muotoja,

2. Tukea hankkeeseen mukaan lähteviä fysiikan ja kemian opettajia ottamaan käyttöön monipuolisia työtapoja ja hyödyntämään tieto- ja viestintätekniikkaa monipuolisesti omassa opetuksessaan,

3. Tutkia työtapojen käyttöä ja käyttöönottoa fysiikassa ja kemiassa ja selvittää, kuinka eri työtavat motivoivat etenkin tyttöjä opiskelemaan ja valitsemaan fysiikkaa ja kemiaa lukiossa

4. Levittää GISEL -hankkeessa kehitettäviä materiaaleja ja saatavia kokemuksia fysiikan ja kemian opettajille ja opetuksen kehittämisestä kiinnostuneille.

Hankkeen osapuolia ovat Espoon, Helsingin ja Vantaan kaupungit sekä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Matemaattisten aineiden opetuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus (http://www.malux.edu.helsinki.fi/tutkimus/). Kaupungeista hankkeen aktiiviseen toimintaan osallistuu opettajia pääsääntöisesti kahdesta peruskoulusta (luokat 5 - 9) ja kahdesta lukiosta.

Lähestymistapoja tavoitteiden saavuttamiseksi

GISEL -hankkeen tavoitteena on saada lisää luonnontieteitä valitsevia oppilaita, erityisesti huomio kiinnitetään tyttöihin. Lähestymistavaksi tavoitteen saavuttamiseksi on valittu luonnontieteiden opetuksen työtapojen kehittäminen, ja tässä tehtävässä opettaja ovat aktiivisia toimijoita. Työtapoja kehittämällä uskotaan saavutettavan myös parempia oppimistuloksia. Tutkimustietoon nojaten tuetaan fysiikan ja kemian opettajia tutustumaan uusiin mahdollisuuksiin opettaa ja ohjata opiskelijoita, etenkin tyttöjä, opiskelemaan fysiikkaa ja kemiaa opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden suunnassa.

GISEL -hankkeessa on kehitetään keinoja, joilla tieto- ja viestintätekniikka voidaan integroida tyttöjä motivoivalla tavalla fysiikan ja kemian opiskeluun. Esimerkiksi hankkeessa etsitään uusia ratkaisuja olemassa olevien työvälineohjelmien käytön tehostamiseen, mittausautomaation käytön monipuolistamiseen ja Internetin käyttöön eri tavoin mm. sisältötuotantofoorumina, keskustelufoorumina ja tiedotuskanavana sekä erityisesti oppilaiden välisen vuorovaikutuksen.

Voidaan esittää perusteltu hypoteesi, että vapaampi ongelman asettelu, oppilaiden yhteistoiminnallisuus ja kontekstin valinta ovat keinoja, jotka vaikuttavat tyttöjen motivoitumiseen. Tällä hetkellä sekä lähestymistavat että sisällöt valikoituvat liikaa oppimateriaalin ja opettajan tottumusten ohjaamina.

Hankkeen tavoitteena on tukea opettajia ja kouluja käyttämään hyväksi olemassa olevia ja uusia teknisiä mahdollisuuksia tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä. Näin hankkeella tuetaan opettajaprofession kehittymistä.

Hankkeen eteneminen edellyttää opettajille annettavaa asiantuntijatukea ja konsultointia, mutta myös opettajien koulutusta, vaikka se ei olekaan itsetarkoitus. Opettajankoulutuslaitokselle palkataan kokopäiväinen koordinaattori, joka on samalla hankkeen tutkija. Koordinaattori organisoi hankkeen sisältötuotannon ja hankkeeseen sisältyvän opettaprofession kehittymistä tukevan koulutuksen. Hankkeessa kehitettävien materiaalien julkaisemiseksi opettajankoulutuslaitokselle palkataan osa-aikaisia sisältötuottajia, graafikkoja ja ohjelmoijia julkaistavan materiaalin vaatimusten mukaisesti.

Sisältötuotanto GISEL-hankkeessa

Ensimmäisenä sisältötuotantotavoitteena on julkaista verkossa esimerkkejä onnistuneista koulukokeiluista, joissa työtapoihin (esim. lukemiseen, kirjoittamiseen, tiimityöskentelyyn ja kokeelliseen työskentelyyn ) on saatu nuoria ja erityisesti tyttöjä motivoivia piirteitä. Kokeilussa voidaan esimerkiksi koota verkkoon www-sivuilla olevien simulaatioiden kokoelma tai "vinkkipankki", jossa jaetaan ideoita mm. siitä, mihin keittiöstä löytyviä tarvikkeita voidaan käyttää fysiikan ja kemian tutkimuksissa. Tämä materiaali toimii opettajien tukimateriaalina Toisena tavoitteena on luoda uudenlaisia nuoria, erityisesti tyttöjä motivoivia fysiikan ja kemian opiskeluun soveltuvia oppimateriaaleja.

Kaikki tuotettava materiaali julkaistaan www-sivuilla. Työtavat ja oppimateriaalit kehitetään ja testaan aidoissa luokkatilanteissa ja niiden esittelyn yhteyteen laaditaan kuvaus myös niiden tyttöjä motivoivasta vaikutuksesta ja soveltuvuudesta fysiikan ja kemian opetukseen ja opiskeluun. Nämä materiaalit ovat jatkuvasti hankkeeseen osallistuvien opettajien käytettävissä tukimateriaalina. Tämä materiaali on tärkeää hankkeesta saatavien kokemusten levittämisessä.  Materiaalia voidaan käyttää myös opettajien täydennyskoulutukseen soveltuvana monimuotokoulutusmateriaalina.

Verkkoon luodaan yksittäisiin työtapoihin soveltuvia "luokkaan vietäviä" esimerkkejä". Tällaisia voi olla esimerkiksi oppilaiden väittelyfoorumi energian tuotannosta, luovat harjoitukset, prosessikirjoittamisen ohjeet, oppilaiden Excel-ohje, kokeellisen työskentelyn ohjeet.

Hankkeessa luodaan ensimmäisenä toimintavuonna verkkoon fysiikan ja kemian opettajia varten asiantuntijatuki-, konsultointi ja täydennyskoulutustori, josta löytyy esimerkkejä ja ideoita, joiden avulla voidaan motivoida erityisesti tyttöjä. Virtuaalitorin kehittäminen perustuu hankkeeseen osallistuvien opettajien tarpeisiin ja toiveisiin sekä neljän vuoden aikana saatuihin myönteisiin kokemuksiin[6] opettajankoulutuksen sisältötuotannosta tietoverkkoon ja luotujen materiaalien käytöstä perinteisessä yliopisto-opiskelussa. Näin on saatu arvokkaita kokemuksia modernista tietoverkkoja hyödyntävästä oppimisympäristöstä (http://www.malux.edu.helsinki.fi ja http://www.malux.edu.helsinki.fi/kirjasto/).

Tutkimus GISEL-hankkeessa

Tavoitteena on toimintatutkimukselliseen lähestymistavan mukaisesti, etnografisia menetelmiä hyödyntäen, tutkia opetuksen työtapojen ja oppimateriaalien kehittämistä ja kehittämisen sekä kehitettyjen työtapojen merkitystä nuorten, erityisesti tyttöjen motivoimisen ja fysiikan ja kemian syventävien kurssien valitsemisen kannalta. Tarkoituksena on myös tutkia kehitettyjen työtapojen ja oppimateriaalien käyttöönottoa.

Hankkeen etenemistä arvioidaan toimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota pedagogisten tavoitteiden saavuttamiseen. Hankkeen väliraportteja valmistellaan seminaareissa. Seminaareissa tarkennetaan myös hankkeen tavoitteita ja arvioidaan hankkeen etenemistä. Arvioinnissa ja tavoitteiden tarkentamisessa hankkeeseen osallistuvien opettajien kokemukset ovat keskeisessä asemassa.

GISEL-hanke on toimintatutkimuksellinen hanke, jossa tavoitteena on kehittää fysiikan ja kemian työtapoja. Tässä kehittämistyössä opettajien aktiivisuus on keskeinen lähtökohta. Opettajien sitouttamiseksi aktiiviseen kehittämistyöhön on tärkeää, että opettajat, jotka kehittävät työtapoja tekemällä opetuskokeiluita aidoissa koulutilanteissa, voivat olla yhteydessä kollegoihinsa, jotka jakavat yhteiset tavoitteet. Siten on tarkoituksenmukaista järjestää hankkeen seminaareja, jossa opettajat voivat jakaa kokemuksiaan ja yleisten ja pienryhmäkeskustelujen myötä luoda uutta tietoa siitä, millaisilla keinoilla nuorten, erityisesti tyttöjen fysiikan ja kemian opiskeluun voidaan vaikuttaa. Hankkeen aikana järjestetään 1 – 2 päivän pituisia seminaareja 4 – 6 kertaa lukuvuodessa. Seminaarien välillä kehittämistyötä tuetaan www-sivujen, keskustelu- ja sähköpostilistojen sekä ryhmätyöohjelman käytön avulla sekä hankkeen koordinaattori/tutkijan vierailuilla hankkeeseen osallistuvissa kouluissa.

Kokemuksen mukaan[7] kehittämistoimintaan mukaan lähtevät opettajat asennoituvat herkästi kehittämishankkeeseen täydennyskoulutuksen tavoin. Siten on tärkeää, että hankkeen alkaessa toiminnalla on täydennyskoulutuksen kaltaisia piirteitä ja vähitellen lisätään opettajien vastuuta kehittämistoiminnan suunnittelemisesta, toteuttamisesta ja arvioinnista.

Toimintatutkimuksellisen lähestymistavan mukaisesti hankkeen käytännöntoiminta on sidoksissa tutkimukseen. Hankkeessa otetaan opiskeltavaksi kerrallaan yksi työtapojen ryhmä. Ryhmällä tarkoitetaan jollakin periaatteella yhteen kuuluvien työtapojen joukkoa. Opiskeltaville työtavoille on luonteenomaista, että ne tukevat nk. tutkivaa opiskelua. Ensimmäiseksi paneudutaan esimerkiksi erilaisiin kirjoittamalla oppimisen työtapoihin. Hankkeen alussa osallistuville opettajille esitetään seuraavaan toimintamallia, joka on luonteeltaan lähellä monimuoto-opiskelua:

        Kutakin osahanketta valmistelemaan nimetään vastuutiimi, jonka jäsenet tulevat eri kouluista. Opettajankoulutuslaitoksen edustajat ovat mukana valmistelussa. Vastuutiimi sovitaan hankkeen seminaareissa. Kutakin työtaparyhmää opiskellaan ja kehitetään 1 - 3 lähitapaamisen ja niiden väliin jäävien etäjaksojen aikana.

        Vastuutiimi valmistelee sähköpostin välityksellä tietyn osahankkeen, joka voi olla esimerkiksi työtapojen ryhmä, ja tuo valmistelun tulokset julkiseen keskusteluun keskustelupalstalle. Vastuutiimi suunnittelee opiskelun aikataulun ja jakaa kullekin hankkeessa mukana olevalle oman vastuullisen kommentointi tms. tehtävän.

        Käydyn keskustelun pohjalta vastuutiimi tekee raportin ja julkaisee sen verkossa. Kukin GISEL-hankkeeseen mukaan lähtenyt henkilö kokeilee omassa opetuksessaan juuri opiskeltuja asioita, jotta saadaan koulukokemuksia opiskellusta asiasta arvioinnin ja kehittämisen pohjaksi. Etäjakson aikana hankkeen koordinaattori/tutkija vierailee 1 - 3 kertaa koululla ja tukee uuden työtavan käyttöönottoa. Samalla hän kerää tutkimusaineistoa.

        Seuraavassa GISEL-hankkeen lähitapaamisessa kukin esittelee saamiaan kokemuksia muille. Kokemusten pohjalta kootaan verkkoon hyviä ja toimivia esimerkkejä opiskellun teeman alalta. Esimerkkien yhteyteen laaditaan tutkimustietoon pohjautuvat kuvaukset työtavan tyttöjä motivoivasta vaikutuksesta.
Lisäksi opettajat suunnittelevat seuraavan työtapaperheen kokeiluita ja arvioivat omaa sekä koko opettajaryhmän toimintaa

Keskustelu ja viestintä hoidetaan erilaisten konferenssijärjestelmien ja postituslistojen kautta. Ainakin aluksi kokeillaan opettajankoulutuslaitoksella kehitettyjä konferenssiohjelmaa ja postituslistaohjelmaa. Tavoitteena on että hankkeessa saadaan käyttöön mahdollisimman nopeasti jokin kaupallinen www-pohjainen oppimisympäristöalusta, kuten WebCT.

Tutkimus on luonteeltaan soveltavaa ja kehittävää, jossa tavoitteena on koulukäytänteiden muuttuminen.

Hankkeen aikataulu

Hanke on kolmivuotinen: lukuvuosi 2002 - 2003, lukuvuosi 2003 - 2004 ja lukuvuosi 2004 - 2005 ja käynnistyy syyslukukaudella 2002. Kolmannen toimintavuoden (lukuvuosi 2004 - 2005) jälkeen tehdään toiminnasta seikkaperäinen tilannearvio ja asetetaan hankkeessa saatujen kokemusten levittämiselle tavoitteet. Hankkeessa saatavia kokemuksia pyritään levittämään myös hankkeen aikana. Hankkeen kustannusarvio ja toimintakertomus laaditaan kalenterivuosittain.

Opettaprofession kehittyminen GISEL -hankkeessa

Vaikka GISEL hanke ei olekaan täydennyskoulutushanke, on itsestään selvää, että opettajien tietämys työtavoista lisääntyy ja työtapojen ja tieto- ja viestintätekniikan käytön taidot kehittyvät konkreettisten hankkeiden puitteissa. Kirjallisuudessa on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka toimintatutkimuksellisella lähestymistavalla saadaan aikaan pysyvämpiä muutoksia opetus- ja opiskelukäytänteissä kuin kurssittamalla opettajia eräänlaisten kylmäharjoittelujen parissa. Hankkeen yhtenä täydennyskoulutustavoitteena onkin lisätä opettajien valmiuksia toimia oman työnsä ja työyhteisönsä kehittäjänä ja tutkijana osallistamalla opettajat työtapojen kehittämiseen ja arvioimiseen.

Hankkeen tavoitteena on monipuolistaa fysiikan ja kemian opetuksen työtapoja (esim. kokeellisuuden työtavat; tiedon käsittelyn työtavat; luova ongelmanratkaisu tiimeissä). Erityisesti tavoitteena on kehittää kokonaan uusia työtapoja, jotka motivoivat tyttöjä. Tällaisia työtapoja/oppimisympäristöjä voivat olla mm. oppilaiden konferenssit (väittely ja neuvottelu); projektit ja tutkimukset, joissa käytetään mm. Exceliä, Wordia ja www-sivuja raportointiin (tutkiva oppiminen); mittausautomaatio oppilaslaboratoriossa (ympäristön tilan seuraaminen sekä fysiikan, kemian ja biologian laboratorio); teknologiakasvatuksen tietotekniikka hyödyntävät oppimisympäristöt.

GISEL-hankkeen kokemusten levittäminen

GISEL-hankkeessa saatuja kokemuksia levitetään www-sivujen ja erilaisten koulutustapaamisten avulla. GISEL-hankkeessa saatujen kokemusten ja tuotettujen oppimateriaalien levittämisessä sekä koko valtakunnan laajuisessa täydennyskoulutuksessa tehdään yhteistyötä SET:n, TaT:n ja muiden sidosryhmien kanssa. Olennainen verkko GISEL-hankkeen puitteissa saatujen kokemusten levittämisessä tulee olemaan hankkeeseen mukaan lähtevien koulujen verkko.

Kansainvälinen ja kansallinen yhteistyö

GISEL-hanke on osa kansainvälistä Mirror-hanketta. Hankkeen puitteissa tehdään yhteistyötä muiden Mirror-hankkeessa mukana olevien hankeiden kanssa sisältötuotannossa, opettaprofession kehittämisessä, tutkimuksessa ja raportoinnissa. Kansainvälinen yhteistyö edellyttää vierailuja ja tutustumiskäyntejä sekä osallistumista kattohankkeen kokouksiin että kansainvälisiin tutkimuskonferensseihin.

GISEL-hankkeen puitteissa tehdään yhteistyötä myös muiden kansallisten kehittämishankkeiden kanssa. Tällaisia merkittäviä yhteistyöhankkeita ovat mm. LUMA-hanke, Astel-hanke ja Kemia Tänään-hanke.


[1] Dimitrov, D. 1999. Gender differences in science achievement: differential effect of ability, response format, and strands of learning outcomes. School science & mathematics. 99, 445 - 450)

[2] Colley, A. & Comber, C. 1994. Gender effects in school preferences: A research note. Educational Studies. 20, issue 1.

[3] Linnakylä, P. & Saari, H. (toim.) 1993. Oppiiko oppilas peruskoulussa? Peruskoulun arviointi 90 –  tutkimuksen tuloksia. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteen tutkimuslaitos.

[4] Luonnontieteellisestä yleissivistyksestä esimerkiksi: Trefil, J.1996. Scientific Literacy. In P. R. Gross, N. Levitt & M. W. Lewis (eds.) The Flight from Science and Reason. New York: The New York Academy of Sciences.

[5] Black, J. & Atkin, J. M. (ed) 1996. Changing the Subject: Innovations in Science, Mathematics and Technology Education. London: Routledge in association with OECD.

[6] MALU-verkkokoulu on saanut Helsingin yliopiston opetusteknologiapalkinnon vuonna 1999.

[7] Juuti, K., Lavonen, J., Aksela, M. & Meisalo, V. Opettajat fysiikan ja kemian virtuaalikouluhankkeen aktiivisina toimijoina. Paperi esitelty matemaattisten aineiden tutkimusseuran vuosipäivillä 28. – 29. 9 2001.