Kun lapsi tulee tietoiseksi itsestään ja pääsee liikkumaan, hän alkaa laajentaa omaa elinpiiriään vähitellen. Ensin tukikohtanaan on oma koti ja vasta myöhemmin elinpiiri laajenee lähiympäristöön. Kaikki tämä toiminta tähtää oman itsensä määrittelemiseen maailmassa, oman minäkuvan ja itsetunnon rakentamiseen. (Mäkitalo 2002.)

Kurssin alkaessa opettajankoulutuksen kuvataiteen opintojen pääasialliset toimintatilat olivat Nilsiänkadulla, Vallilassa. Tällä tienoolla Helsingissä sijaitsee rinnakkain sekä idyllistä 1900-luvun alkupuolen puurakentamista, nk. ”Puu-Vallila” pihoineen ja puutarhoineen sekä 1900-luvun loppupuolen elementti-arkkitehtuuria. Kurssilla katseen aktivointi, tarkkailu ja visuaalisen materiaalin analysointi aloitettiin tästä ympäristöstä. Opiskelijat jakaantuivat 4 hengen ryhmiin ja valitsivat lähiympäristöstä alueen itselleen tutkimisen kohteeksi. Ryhmän jäsenet tekivät työtä yhdessä ja erikseen. Kukin ryhmän jäsen valitsi näkökulman, jonka kautta suoritti tarkastelua ja pyrki liittämään kokemuksen oman mielensä muistoihin ja tarinoihin. Sovitut neljä näkökulmaa olivat klassiset ekologinen (erityisesti huomioiden luonnon ja rakentamisen suhde ihmisen kokemuksiin), teknologinen (erityisesti huomioiden materiaalien ja teknisten ratkaisujen suhde ihmisen kokemuksiin), sosiaalinen (erityisesti huomioiden m ahdollisuudet ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja niiden seurannaisvaikutukset) ja psykologinen (erityisesti huomioiden aistien kautta syntyvät vaikutelmat ja muistot sekä ympäristön nostattamat tunteet ja kertomukset). Ryhmät tekivät tutkimuksiaan kuljeskellen, tarkkaillen, muistellen, piirtäen ja kirjoittaen tiiviissä aikataulussa. Työskentelyyn ympäristön valitussa kohteessa jäi aikaa pari tuntia ja sen jälkeen kokoonnuttiin yhteen käymään läpi tutkimuksen tulokset. Sen jälkeen työskentely jatkui itsenäisesti. Valitussa ympäristössä havaitun ja muistetun materiaalin pohjalta tuotettiin uusi, kokemusta erittelevä tai sille rakentuva teos valittuja kuvaamisen keinoja käyttäen. Työskentelyn kuluessa huomioitiin materiaalien ja värien vuorovaikutuksia, erilaisten muotojen ja tummuuksien aiheuttamia jännitteitä sekä kuvallisia sisältöjä suhteessa aikaan ja yksilön kokemukseen. Käy katsomassa opiskelijoiden piirroksia lähiympäristöstä. Ryhmätyövaiheesta Jenni Kiri kirjoitti seuraavaa:

Oma ryhmämme valitsi Puu-Vallilan. Minun vastuulleni jäi teknologisen ympäristön havaitseminen. Alueelle saavuttaessa huomioni herättivät kaikki eri värit. Talot jököttivät vierivieressä, vaaleanpunainen ja vihreä, oranssi ja vaaleansininen, sulassa sovussa. Värejä oli rnsaasti, suurin osa kirkkaita värejä. Peltikattoiset rakennukset olivat puuta, kuten Puu-Vallilassa kuuluukin olla. Myös muussa rakentamisessa (esim. aidat, pihavajat, sähkötolpat…) oli käytetty puuta. Talojen julkisivujen sekä sisäänkäyntien näyttävyyteen ja kauneuteen oli panostettu. Etenkin ikkunanpielet olivat hyvin koristeellisia. Lähes joka talossa oli omanlaisensa ikkunat. Taloissa ja kaduilla oli yhdistelty luontevasti puuta ja kiveä. Liikennemerkit ja muut kyltit olivat kiinnitetty talojen kulmauksiin. Ne antoivat oman lisänsä talojen värikkyyteen. Sain Puu-Vallilasta jollakin tapaa pohjoismaalaisen vaikutelman, mikä saattoi osaltaan johtua myös siitä, että Puu-Vallilan kujilla kävellessä mieleeni palautuivat ke säiset matkat Tukholman vanhaan kaupunkiin ja sen kaduille ja kujille.

Sosiaalista näkökulmaa käyttänyt Anne Nykänen kirjoitti Puu-Vallilasta seuraavasti:

Matka ympäristöestetiikan maailmaan alkoi. Meidän ryhmämme valitsi alueeksi Puu- Vallilan, joka lumosi minut täydellisesti. Ison, vilkkaasti liikennöidyn tien vierestä löytyi asuinalue, joka huokuu rauhallisuutta, lämpöä ja kodikkuutta. Tehtävä osoitti hyvin miten rajoittunein silmin tarkkailemme ja teemme havaintoja. Ensimmäinen mielikuvani alueesta oli, että täällä asuu rikkaita ihmisiä. tarkempi tarkastelu valmiiksi annettujen kysymysten ja kriteerien mukaan osoitti oletukseni kuitenkin vääräksi. Ikkunoissa ei ollutkaan kalliita verhoja eikä talojen edessä hienoja autoja. Ulkopuolisen silmin alue näytti hyvin rajatulta, suojatulta ja yksityiseltä. Talot ja niiden väliin rakennetut aidat ja portit estävät ulkopuolisten kulun sisäpihoille ja rauhoittavat pihat vain asukkaiden käyttöön. Saman pihapiirin jakaa kuitenkin useampi perhe, joten alueen asukkaiden kesken eletään varmaankin aika julkista elämää. Ihan omaa ja yksityistä tilaa on vain oma koti. Oma unelmani on asua vanhassa puutalossa ja ehkä juuri siitä syystä talot ja asuinalue tekivät suuren vaikutuksen. Kodikas ja lämmin ilmapiiri, läheisyys, puu materiaalina, ruudutetut ikkunat ja runsaat vehreät kasvit toivat mieleen vahvasti mummolan. Mummolan vanha talo oli kaksi kerroksinen puutalo, josta me lapset löysimme loputtomiin uusia piilopaikkoja, tutkimattomia nurkkia ja salaisia soppia. Erityisesti muistan ihanat ikkunat, joiden väliin talvella laitettiin riippumaan lankaan pujotettuja pumpulipalloja sekä alas pumpulia eristeeksi. Lapsesta se näytti satumaisen kauniilta, kuin aina olisi satanut lunta. Puu-Vallilan värikkyys oli myös mahtavaa. Jokainen talo oli eri värinen ja samalla tiellä saattoi olla vierekkäin vihreä, punainen, sininen ja keltainen talo. vaikka värejä oli runsaasti, oli vaikutelma silti hyvin levollinen. Olen itse asunut lähes koko elämäni asuinalueella, jossa kaikki kadun samalla puolella olevat talot ovat saman värisiä. Se luo tietysti jonkinlaista yhdenmukaisuutta, mutta omaa silmääni on aina miellyttänyt vanhojen puutaloalueiden värien kirjavuus. Näillä alueilla talojen asukkailla on mahdollisuus tehdä kodistaan juuri heidän näköisensä. Tehtävä tuntui ensin hyvin vaikealta ja erityisesti piirtäminen. Kun en ole aikoihin piirtänyt, olivat mittakaavat ja perspektiivi hukassa. Vaikka tuotokset paperilla jäivät vähäisiksi, avasi tehtävä silmäni tarkkailemaan ympäristöä uudesta näkökulmasta.

Tässä on muutamia opiskelijoiden töitä, joiden lähtökohtina ovat olleet tutkitut ympäristöt. "Pihlajan muisto", Siru Liljeqvist Moniaistinen kirja, Laura Vaara Tilkkumaalaus, Mia Collanus

Voit käydä katsomassa myös muita opiskelijoiden töitä klikkaamalla tästä. Lähteet: Liljeqvist, S. 2002. Portfolio. Mäkitalo, L. 2002. Portfolio. Vaara, L. 2002. Portfolio. Collanus, M. 2002. Portfolio.

Koonnut: Raili Kärkkäinen & Mikko Halonen