Ritva Koskennurmi-Sivonen
Tekstiilihistorian sisallysluetteloon

KAvelypuku vuodelta 1951

Helsingin yliopistomuseon käsityotieteen kokoelma # 918:2.

Puku on valmistettu mustasta liituraitaisesta villakankaasta. Valmistajaa ei tiedetä.Tämän tyyppisen kävelypuvun idea juontaa juurensa 10 vuoden takaa eli sota-ajalta. 1940-luvun alkupuolella, kun miehet olivat rintamalla armeijan vaatteissa, naiset alkoivat uusiokäyttää miesten siviilipukuja. Sota-ajan naisten muoti oli kovin miehisen oloista herrainkauluksineen ja olkatoppauksineen. Housuja naiset eivät juurikaan käyttäneet, vaan miesten housuista tehtiin yleensä kapea hame, ehkä muutaman laskoksen kera.

Tällaista jakusta ja hameesta koostuvaa pukua kutsuttiin nimenomaan kävelypuvuksi; silloin ei puhuttu jakkupuvusta.

Kavelypukua pidettiin erittAin käytännollisenä asuna, ja se tuntui olevan kovasti mieleen suomalaisille naisille. Kun Christian Dior vuonna 1947 julkisti ensimmäisen kokoelmansa, sen uusi linja, New Look, oli kovin erilainen: loivat hartiat, kapea vyOtärö ja alas pohkeeseen ulottuva leveähelmainen hame. Vaikka uudesta linjasta tuli suosittu ympäri maailman, tätä käytännöllistä kävelypukua se ei syrjäyttänyt. Tämä puku on teetetty ylioppilaalle vuonna 1951. Oli aivan tavallista, että juuri elämän suurissa käänteisiin, ylioppilasjuhlaan tai vihkimiseen (ks. kuva tämän sivun lopussa) teetettiin kävelypuku, joka sitten toimi kestävänä perusasuna läpi seuraavien vuosien.

Kun kangas ja puvun idea olivat kotoisin miehen vaatetuksesta, oli luonnollista myos teettaA puku räätälillä. Räätäli teki herrain kauluksen kaikkia miehen puvun räätälOinnin tekniikoita käyttäen.

Napinlapitaskut ovat vastaavanlaiset kuin miesten puvuissa.

Kavelypuvut, kuten monet muutkin vaatteet 1940- ja 1950-luvulla, todella teetettiin. Valmiina niitA ei ollut saatavissa. Päältäpäin mittatilaustyo näkyi lähinnä hyvänä mitoituksena ja istuvuutena. Sisäpuolelta, esimerkiksi vuorin kiinnityksestä, kuitenkin näkyy, että kysymyksessä on käsityOnä tehty puku. Vuori kätkee alleen toppaukset ja tukikankaat, jotka ovat olennainen osa räätälöityä pukua.

Jotkut raAtälit valmistivat myos hameita, mutta toisinaan ompelija teki kävelypuvun hameen. VyOtärö on käännetty valmiin, tähän tarkoitukseen valmistetun vyötärönauhan avulla. Nauha ei tässä ulotu aivan halkion reunaan saakka. Syynä on se, että on vältetty reunan turhaa paksuutta halkion monikerroksisen kankaan kohdalla. Lopputulos näyttää vähän oudolta ja sekavalta.

Vastaavanlainen kävelypuku vihkipukuna vuonna 1950.
Kuva yksityisomistuksessa.

Ritva Koskennurmi-Sivonen
Tekstiilihistorian sisällysluetteloon