Lapset kertovat - logo

Sadutus - ohje

Hankkeet Jäsenet Sadutus  
Lasten kertomaa

Sadutus -metodin teoriataustaa

KERRO SATU! ...  ei muuta aloitusta...
Kehotus - ei kysymys, koska kysyminen ohjaa piiloviestillä vastauksen sisältöä ja pidättää vastuun aloitteentekijällä. Kehotus on avoin pyyntö, joka myös siirtää vastuun tekemisestä toiselle. (Riihelä, 1996, 2001) Lähtökohtaoletus on ettei kertomista tarvitse kenellekään erikseen opettaa, eikä kertoja liioin tarvitse saduttajan valitsemia virikkeitä. Kaikilla ihmisillä on sisäinen luovuuteen pyrkivä oma tarinamaailmansa. (Stern, 1992) 

MINÄ KIRJOITAN SEN YLÖS JUURI NIIN KUIN SINÄ SEN KERROT. 
Saduttaja kertoo olevansa valmis aktiiviseen kuuntelemiseen ja jakamiseen. Tulevan tarinan ensimmäinen kuuntelija ilmoittautuu. Tarina syntyy ensimmäisen kerran kertojan mielessä ja muuttuu yhteiseksi kun hän kertoo sen ääneen. Kolmannen kerran satu syntyy muuntuessaan puheesta kirjoitukseksi. Yhdessä tekeminen saa käsin kosketeltavan muodon. Yhteisöllisyyteen pyrkiminen on ihmisen perusominaisuuksia (Corsaro 1997, Riihelä 2000), ja sadutusmenetelmä tekee kahden ihmisen tavoitteesta yhdessä koetun tilanteen. Sadutuksen ohje muuttaa perinteistä kasvattaja-, opettaja- ja lapsisuhdetta. Lapsi vie ja aikuinen seuraa ja dokumentoi lapsen haluamalla tavalla. Saduttaja ilmoittaa hyväksyvänsä kertojan valitsemaa tapaa ilmaista itseään, mitään muuttamatta ja mitään lisäämättä. (Karlsson 2000). Menetelmä lisää lapsi- ja kertojakeskeisyyttä ja antaa uusia eväitä kuuntelevalle työn suunnittelulle. (Rutanen 2000). 

KUN SATU ON VALMIS, LUEN SEN SINULLE, JA VOIT KORJATA JOS HALUAT. 
Lukiessa satu "ilmestyy" neljännen kerran, nyt kuuntelijan, saduttajan persoonallisuuden värittämänä. Kertojan, lapsen tuottama tieto muuttuu jaetuksi tiedoksi. Tekijänoikeus omaan tarinaan säilyy kertojalla koko ajan. Sadutusmenetelmä tuo myös näkyväksi tiedon dynaamista luonnetta. Henkilökohtainen tieto on esittäjän valitsemasta näkökulmasta aina oikeaa. Kuulluksi tuleminen omien kokemustensa kautta vahvistaa paitsi itsetuntoa myös ryhmäasemaa ja ryhmään kuulumista. (Riihelä 1991). Sadutusmenetelmällä on ryhmäännyttäviä vaikutuksia. 

LÄHTEET 
Corsaro William, 1997. The Sociology of Childhood. Thousands Ouks. Pine Forge Press. 
Freire Paulo, 1972. Pedagogik för förtryckta. Stockholm: Gummesons. 
Karlsson Liisa, 2000. Lapsille puheenvuoro. Ammattikäytännön perinteet murroksessa. Hel. Yliopisto, kasvatuspsykologia. Stakes. Edita. Lapset kertovat. 
Riihelä Monika, 1991. Aikakortit. Tie lasten ajatteluun. VAPK kustannus. 
Riihelä Monika, 1996. Mitä teemme lasten kysymyksille? Lasten ja ammattilaisten kohtaamisten merkitysulottuvuuksia. Stakes tutkimuksia 66. Gaudeamus. Jyväskylä. 
Riihelä Monika, 2000. Leikkivät tutkijat - kirja & video. Stakes. Edita. Lapset kertovat. 
Riihelä Monika, 2001. Storycrafting - video & text. Stakes. Children are Telling. 
Rutanen Niina, 2000. Kivi ois muurahaiselle vuori. Pienten lasten käsityksiä matematiikasta ja luontoilmiöistä. Stakes. Edita. Lapset kertovat. 
Stern Daniel, 1992. Maailma lapsen silmin. Mitä lapsi näkee, kokee ja tuntee. Juva:WSOY. M. Riihelä 2001

Sivun alkuun

Lapset kertovat -hankkeen sivujen alkuun


Yhteyshenkilö: