Lepo ja uni

Liikunta ja terveys/2004

Mari Aho & Saija Rantala

 

 

 

 

 

 

 

SISÄLTÖ:

 

Lepo ja normaali uni

q             Unen tärkeimmät tehtävät

q             Unen vaiheet

q             Unentarve

q             Univaje

q             Jos uni ei tule…

 

Unihäiriöt

q             Yleistä unihäiriöistä

q             Uniapnea- oireyhtymä

q             Levottomat jalat- oireyhtymä

q             Narkolepsia

q             Unihäiriöt lapsilla

 

Unihäiriöiden hoito

 

Yhteystietoja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

LEPO JA NORMAALI UNI

 

Ihmisen on levättävä osa elämästään jaksaakseen toimia aktiivisesti muuna aikana. Lepoa tarvitaan ruumiillisen rasituksen vastapainoksi, mutta myös henkisistä rasituksista on hyvä toipua lepäämällä ja rentoutumalla. Lepoon ja rentoutumiseen jokaisella on omat tapansa. Kokonaisvaltaista lepoa ja toipumista tarjoaa uni. Uni on ihmiselle elintärkeä asia. Sen aikana ikään kuin lataamme akkuja, lepäämme ruumiillisesti ja henkisesti. Unen aikana elimistö rakentaa uutta materiaalia ja korjaa vahingoittunutta. Nukkuessa ihmisen aineenvaihdunta muuttuu katabolisesta anaboliseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kun valveilla kulutamme enemmän kuin rakennamme, unen aikana tilanne on päinvastainen.

 

Unessa tietoinen yhteys olemassaoloon lepää.  Aivot eivät kuitenkaan lepää, vaan toimivat varsin aktiivisesti. Voidaan sanoa, että aivojen energiavarastojen lataaminen ja päivän kokemusten, opitun ja tunnetun, järjestely tapahtuu unen aikana. Isoja ratkaisuja tehdessä kannattaa aina nukkua yön yli. Monesti ongelmat ovat aamulla paremmin ratkaistavissa, kun aivot ovat päässet jo työskentelemään niiden parissa nukkuessa. Kiireinen aivotyö rasittaa aivoja enemmän kuin rutiiniluontoinen ruumiillinen työ. Ihmisen aivot joutuvat muutenkin kovalle koetukselle nykyelämän kiihkeässä rytmissä ja tietotulvassa, joten vastapainoksi tarvitsemme enemmän unta. Ajattelua vaativassa työssä univajeen vaikutukset näkyvät herkemmin.

 

 

UNEN TÄRKEIMMÄT TEHTÄVÄT

Ø      aivojen väsymyksen poisto (Unen aikana esim. aivosolujen energiavarastot täydentyvät).

Ø      muistin ja oppimisen tukeminen

Ø      mielenterveyden ylläpito

Ø      fyysisen terveyden ylläpito.

 

UNEN VAIHEET

Ihmisen uni voidaan jakaa kevyeen, syvään ja REM- eli vilkeuneen. Iltayön uni on syvää unta ja sen aikana ei tavallisesti heräillä. Jos siitä herätetään, ihminen tuntee itsensä hyvin tokkuraiseksi. Aamuyön uni on vilkeunta ja kevyttä unta. Lyhyitä havahtumisia aamuyön unessa voi olla paljon, mutta niitä ei tavallisesti muisteta. Unen eri vaiheilla on omat tehtävänsä. Syväuni on tärkeää nimenomaan vireyden kannalta. Aamuyön unessa on paljon REM-unta. Silläkin on vaikutusta vireyteen, mutta erityisesti oppimiseen, uusien muistijälkien muodostumiseen aivoissa. Aamuyön unella saattaa olla yhteyttä myös luovuuteen, koska on jonkin verran näyttöä siitä, että aivoissa tavallisesti erikseen olevat asiat ovat yhteyksissä toisiinsa juuri tässä unen vaiheessa.

 

UNENTARVE

Ihmisen unentarve on yksilöllistä ja muuttuu iän mukana. Vastasyntynyt nukkuu suurimman osan ajasta, mutta iän myötä unentarve vähenee. Terve aikuinen tarvitsee vuorokaudessa keskimäärin 7-9 tuntia unta. Unentarpeessa voi olla kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja: joku voi selvitä 4-6 tunnilla, toinen voi tarvita unta 10 tuntia tai enemmänkin. Myös vuorokausirytmi on yksilöllinen asia. Normaalioloissa terveen aikuisen pitäisi nukahtaa melko nopeasti: unen pitäisi tulla alle 20 minuutissa siitä, kun on sammuttanut valot ja painanut pään tyynyyn. Tutkimuksissa koehenkilö on kyennyt valvomaan 11 vuorokautta, mutta jo alle 5 tunnin unet laskevat ihmisen suorituskykyä huomattavasti. Rottakokeissa tarpeeksi pitkä valvottaminen on tappanut eläimet. Unentarve on kuitenkin yksilöllistä, useimmat ihmiset nukkuvat noin 6-9 tuntia vuorokaudessa, toiset taas pärjäävät 4-6 tunnin unella.

 

Univelkaa syntyy, jos emme ei saa tyydytettyä henkilökohtaista unentarvetta. Yleensä se poistuu viimeistään toisen hyvin nukutun yön jälkeen. Vuorokausirytmi on myös henkilökohtainen. Toiset ovat aamun torkkuja ja illan virkkuja tai päinvastoin. Rytmiä voidaan myös siirtää tarpeen mukaan mm. liikuttaessa aikavyöhykkeeltä toiselle tai vuorotyössä. Jos unitarvetta ei saada tyydytettyä, näkyvät vaikutukset varsinkin henkisten toimintojen romahtamisena. Tämän lisäksi väsymys mm. aiheuttaa vireyden heikkenemistä, alentaa työkykyä, lisää onnettomuusriskiä (motoriikka huononee) ja huonontaa muutenkin elämänlaatua kokonaisuudessaan.

 

UNIVAJE

Kun vuorokautinen unen määrä jää vähäisemmäksi kuin unimäärä, jonka kukin kokee tarvitsevansa ollakseen seuraavana päivänä virkeä, puhutaan univajeesta. Merkittävää, vähintään kahden tunnin päivittäistä univajetta on 6-17 prosentilla työssä käyvästä aikuisväestöstä Suomessa. Univaje on yleisintä työssä käyvillä, naisilla, lapsilla ja nuorilla sekä terveytensä huonoksi kokevilla. 1990-luvulla suomalaisten lasten ja nuorten nukkumaanmenoaika on myöhentynyt. Keskimääräinen yöuni kouluviikon aikana on lyhentynyt, ja kouluaamuisin koettu väsymys on lisääntynyt. 2000-luvun alussa nuorten nukkumistavoissa on jo nähtävissä pieni positiivinen muutos. Suomalaiset lapset olivat 1990-luvulla WHO:n tutkimuksen mukaan Euroopan väsyneimpiä.

 

Kouluterveydenhuollossa on todettu, jos oppilas menee tavallisesti nukkumaan klo 23 tai sen jälkeen, hän usein kärsii masentuneisuudesta, oppimisen vaikeuksista ja potee erilaisia oireita. Jatkuva unen puute näkyy suorituskyvyn laskuna, oppimistuloksien heikkenemisenä, keskittymiskyvyn alenemisena ja rauhattomuuden lisääntymisenä. Nuoret itse valittavat usein ärtyneisyyttä ja väsymystä päivisin sekä vaikeutta nukahtaa iltaisin. Jatkuva univaje altistaa muun muassa sydän- ja verisuonitaudeille ja jopa syövälle. Huonosti nukkuvan elimistö ei toimi täydellä teholla ja vastustuskyky heikkenee. Niukasta unesta kärsivät nopeasti luovuus, oppiminen, muistaminen ja looginen päättelykyky. Joka vuosi Suomessa tapahtuu myös yli puoli miljoonaa onnettomuutta, joiden tausta-aiheuttajaksi epäillään univajetta. Kuljettajan väsymys on vaikuttavana tekijänä joka kuudennessa kuolonkolarissa. Onnettomuuteen joutuminen aamuyöllä väsyneen tai humalaisen kuskin kyydissä on todellinen riski.

 

 JOS UNI EI TULE…

Työstressiin liittyvää lievää tai lyhytaikaista unettomuutta (kesto esim. alle kaksi viikkoa) voi hoitaa kotikonstein. Mikäli unettomuus jatkuu, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen - unettomuuden takana voi olla erilaisia elimellisiä tai muita lääkärin hoitoa vaativia sairauksia.

 

Seuraavassa muutamia kotikonsteja, joista voi olla hyötyä unettomuudesta kärsivälle:

Ø      Tee jotain rentouttavaa ennen nukkumaanmenoa.

Ø      Mene vuoteeseen vasta kun olet väsynyt. Jos uni ei tule noin 15 minuutissa, odota esimerkiksi lukemalla, kunnes olet riittävän väsynyt.

Ø      Älä syö raskaasti juuri ennen nukkumaanmenoa. Sen sijaan kevyt iltapala tai kevyt illallinen voi auttaa unen tuloa.

Ø      Vältä kofeiinipitoisia juomia ennen nukkumaanmenoa.

Ø      Vältä yli 2 alkoholiannoksen nauttimista ennen nukkumaan menoa. Pienetkin alkoholimäärät huonontavat voimakkaasti unen laatua, vaikka niihin ei liittyisikään varsinaista ”krapulaa”.

Ø      Vältä stressaavien asioiden käsittelyä tai työntekoa juuri ennen nukkumista.

Ø      Säännöllinen liikunta tai rentouttava liikunta riittävän aikaisin helpottaa unensaantia. Vältä kuitenkin raskasta liikuntaa alle kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa, ettei elimistösi käy ylikierroksilla.

Ø      Jos kärsit unettomuudesta, vältä päivänokosia. Päiväunet sopivat sen sijaan satunnaisesta univajeesta kärsivälle.

Ø      Säännöllinen päivärytmi on unen kannalta tärkeä. Mene nukkumaan ja herää joka päivä suunnilleen samaan aikaan, myös vapaapäivinä, niin elimistösi tottuu oikeaan rytmiin.

Ø      Pimeä, viileä, hyvin tuuletettu ja meluton makuuhuone, hyvä patja ja raikkaat vuodevaatteet auttavat nukahtamista.

Ø      Opettele tarvittaessa käyttämään korvatulppia ja silmäsidettä.

 

Olennaista unen edistämisessä on rentoutuminen. Jokaisella voi olla oma keinonsa irrottautua stressistä ja edistää nukkumiselle sopivaa tunnelmaa. Olennaista on varata siihen aikaa!

 

 

 

UNIHÄIRIÖT

 

YLEISTÄ UNIHÄIRIÖISTÄ

Kiireinen ja stressaava elämäntapa on yleinen tunnusmerkki modernille yhteiskunnalle.  Henkinen stressi kuitenkin kuluttaa valtavasti ihmisten voimavaroja, ja aiheuttaa osaltaan unettomuutta, sillä stressihormonien  korkea taso vaikeuttaa rentoutumista. Stressiä voi arjen kiireyden lisäksi aiheuttaa suuri elämänmuutos, suru tai huoli tulevaisuudesta eli tunneperäiset häiriöt. Psykiatrisista syistä masennus on tavallisin uniongelmien syy.  Myös vuorotyö voi aiheuttaa unihäiriöitä.

Tunneperäisten häiriöiden lisäksi myös fyysiset sairaudet voivat aiheuttaa unihäiriöitä. Esimerkkinä voisi mainita nivel- ja selkäkivut, verenkiertohäiriöt, sydämen vajaatoiminta, virstavaivat suonenveto jne. Tästä syystä kannattaakin selvittää, onko unihäiriöiden taustalla jokin sairaus, sillä sairauden hoito parantaa myös unta.

 

Unihäiriöt voivat ilmetä esimerkiksi 1. nukahtamisvaikeuksina 2. tilapäisenä tai pitkäaikaisena unettomuutena 3. uni-valverytmin häiriöinä tai 4. unen heikkolaatuisuutena. On myös erilaisia orgaanisia unihäiriöitä, kuten uniapnea, levottomat jalat, narkolepsia ja kuorsaaminen. Lisäksi unta voivat häiritä monet fyysiset tilat, esimerkiksi jatkuva kipu, raskaus, vaihdevuodet tai yöllinen virtsaamisentarve.

 

 

UNIAPNEA- OIREYHTYMÄ

Sairaus, jossa esiintyy toistuvia unenaikaisia hengityskatkoksia ja niistä aiheutuvia häiritseviä oireita tai löydöksiä. Unen aikana nielun alueen lihakset veltostuvat, jonka seurauksena ylähengitystiet ahtautuvat osittain aiheuttaen hengityskatkoksia ja kuorsausta. Lyhyitä hengityskatkoksia voi esiintyä normaalistikin yöunen aikana, mutta niiden määrä, pituus ja seuraamukset ratkaisevat onko kyseessä sairaus.

Uniapnea ei ole yksinomaan keski-ikäisten tai sitä vanhempien miesten tauti. Yleisin se on kuitenkin 30 - 60-vuotiailla.

Miehillä uniapneaa esiintyy neljällä prosentilla ja naisilla noin kahdella prosentilla. Kuitenkin vaihdevuosien jälkeen naiset saavuttavat miesten 4 prosentin tason.

 

Yön aikaisia oireita

Ø      Äänekäs, katkonainen kuorsaus

Ø      Unenaikaiset hengityskatkokset

Ø      Yövirtsanerityksen lisääntyminen (tarve käydä WC:ssä öisin)

Ø      Yöhikoilu

Ø      Levoton yöuni (lakanat usein sekaisin)

Ø      Unenaikaiset kohtaukselliset tilat

Ø      Suu auki nukkuminen

Ø      Suun ja kurkun kuivaminen (aamulla kipeä kurkku)

Ø      Päiväaikaisia oireita

Ø      Päiväväsymys

Ø      Nukahtelualttius (nukahtaa nopeasti missä vain)

Ø      Lyhyt nukahtamisviive (maate käydessä nukahtaa hyvin nopeasti)

Ø      Vaikeus pysyä hereillä yksitoikkoisissa tilanteissa

Ø      Ärtyneisyys, keskittymiskyvyn puute, muistamattomuus

 

Muita oireita ja löydöksiä

Ø      Ylipaino (erityisesti keskivartalolihavuus)

Ø      Paksu kaula

Ø      Pieni alaleuka

Ø      Ahdas nenä

Ø      Alaraajojen turvotukset

Ø      Korkea verenpaine

Ø      Sydämen rytmihäiriöt

Ø      Aikuisiän sokeritauti

Ø      Masentuneisuus

Ø      Alentunut sukupuolinen halukkuus ja/tai kyvykkyys

 

 

 

LEVOTTOMAT JALAT-  OIREYHTYMÄ

Tarkoittaa sitä, kun unen aikana varpaissa, nilkoissa ja polvissa tapahtuu lievää ojennus-koukistusliikettä kaksi kertaa minuutissa. Tämä aiheuttaa jatkuvaa havahtumista unesta ja selvää päiväväsymistä. Sairaudesta kärsivät kuvaavat etenkin pohkeissa ja jalkaterissä sekä toisinaan myös käsivarsissa ja kämmenissä ilmenevää epämiellyttävää painon, raskauden tai kiristyksen tunnetta. Kyseessä ei ole selkeä kipu, joskin pahimmillaan oireyhtymä aiheuttaa kihelmöivää pistelyä, repivää tunnetta ja pingotusta. Levottomat jalat vaivaavat levossa ja tavallisesti alkuillasta ja yöllä. Rentoutuminen ja paikallaan olo, kuten pitkät auto- ja lentomatkat, saattavat laukaista oireen. Oire voi olla toispuoleisena, puolta vaihtavana tai molemmissa jaloissa.  Pahimmassa tapauksessa sairaudesta kärsivä joutuu nousemaan toistuvasti jalkeille sängystä.
Erittäin tyypillistä on voimakas, pakonomainen tarve liikuttaa jalkoja, koska se poistaa tai ainakin helpottaa väliaikaisesti oireita.Tavanomaiset kotikonstit, kuten hieronta ja vilvoittelu eivät juurikaan helpota vaivaa. Lämpö saattaa jopa pahentaa oiretta.

 

Levottomien jalkojen oireyhtymästä kärsii noin 1-5 % väestöstä, eli sairaus on varsin yleinen.  Sairauden ns. idiopaattinen, syyltään tuntematon muoto saattaa periytyä siten, että kun toisella vanhemmista on tauti, on lapsella 50 % vaara sairastua. Sukupuolieroja sairauden esiintyvyydessä ei ole todettu olevan.
Useimmiten sairaus alkaa 10-20 vuoden iässä, mutta se voi alkaa minkä ikäisellä tahansa.  Saman perheen tai suvun piirissä sairauden oireet ja vaikeusaste voivat vaihdella suuresti.
Alkuvaiheessa vähäoireisia ja täysin oireettomia vaiheita saattaa olla kuukausien, joskus vuosienkin ajan. Ikääntymisen myötä sairaus yleensä pahenee.

 

 

NARKOLEPSIA

Unihäiriö, joka liittyy unen REM-vaiheen säätelyyn.  Tyypillistä on, että narkolepsiaa sairastava nukahtelee täysin kontrolloimattomasti missä ja milloin tahansa. Päivisin uni on varsin lyhyttä, jopa minuutista puoleen tuntiin, ja nukahtelua voi sattua muutaman kerran päivässä. Lyhyenkin unen jälkeen potilas on virkeä, kunnes hän nukahtaa seuraavan kerran.
Hänellä voi myös olla unielämyksiä, joita hän ei erota todellisuudesta, sekä kohtauksia, joissa lihakset äkkiä veltostuvat niin, että hän saattaa jopa kaatua.
Narkolepsian täydellinen oireisto on lapsilla erittäin harvinainen. Narkoleptikoilla on kuitenkin ollut jo ennen murrosikää monia oireita. Joillakin potilailla on esiintynyt ylivilkkautta ennen narkolepsiaoireiden alkamista.

Narkolepsian syy on tuntematon, mutta suurimmalla osalla potilaista on perinnöllisillä tekijöillä tärkeä merkitys. Narkolepsian hoidossa käytetään erilaisia lääkkeitä potilaan oirekuvan mukaan. Päiväväsymykseen ja nukahteluun käytetään piristeitä, kuten esim. amfetamiinin johdoksia fenkamiinia ja matsindolia..

 

 

UNIHÄIRIÖT LAPSILLA

Lasten yleisimpiä unihäiriöitä ja ongelmia nukkumisessa ovat: 1. nukahtamisvaikeudet, 2. yöheräily  3. liian varhainen herääminen 4. unissakävely 5. yölliset kauhukohtaukset 6. pään/vartalon heilutus. Näistä yöheräily on useimmiten perheen kannalta rasittavin ja sitä esiintyy 10–15 %:lla pienistä lapsista. Merkittävän yöheräilyn rajana pidetään neljää heräämistä yöstä.

Lapsilla esiintyy myös univalvetilan rajamaille ja eri unen vaiheisiin liittyviä ongelmia, jotka yleensä ovat tilapäisiä ja itsestään hoituvia:

 

Ø      Vartalon heijaaminen ja pään hakkaaminen alkaa yleensä puolen vuoden iässä ja on tapa, joka ei vaadi hoitoa.

Ø      Hampaiden narskuttelulla tarkoitetaan äänekästä hampaiden vastakkain puremista tai hankaamista, ongelma on yleensä tilapäinen.

Ø      Unissa puhumista esiintyy useissa univaiheissa ja on harmitonta.

Ø      Unissakävely kestää yleensä muutaman minuutin ja tärkein hoito on, että kävelijä ohjataan takaisin sänkyynsä. Onnettomuusvaaran vuoksi unissakävelijän ympäristö on tehtävä turvalliseksi.

Ø      Painajaisunet liittyvät unien näkemiseen. Painajaisunta näkevä lapsi kannattaa herättää ja häntä on syytä rauhoitella.

Ø      Yöllinen kauhukohtaus alkaa 1–2 tuntia nukahtamisen jälkeen, jolloin lapsi saattaa nousta istumaan vuoteessaan kauhun ilme kasvoillaan ja hän voi hikoilla, äännellä tai huutaa. Kohtaus kestää yleensä muutaman minuutin ja kohtauksen aikana lasta ei kannata herättää. Hän ei muista kohtausta aamulla, toisin kuin painajaisunen kohdalla on asianlaita. Huutokohtauksia esiintyy 2 %:lla 1–8 vuotiaista ja ne ovat vaarattomia.

 

 

 

UNIHÄIRIÖIDEN HOITO

Unihäiriön syy on aina pyrittävä selvittämään ja yritettävä saada siihen hoitoa. Syyt ovat usein moninaisia. Varsinaisia unihäiriöitä pystytään kuitenkin tehokkaasti hoitamaan. Sairaaloissa voidaan tutkia ja selvittää unihäiriötä niiden tutkimiseen tarkoitetuissa unilaboratorioissa.  Usein unihäiriöiden taustalla on jokin toinen ongelma, (esim. masennus) ja olisikin tärkeää hoitaa niitä ongelmia. Masennukseen liittyvää unettomuutta tulisi ensisijaisesti hoitaa masennuslääkkeillä ja terapialla. Tilapäistä stressiin ja paineisiin liittyvää unettomuutta voidaan helpottaa uni- tai nukahtamislääkkeillä, mutta niiden pitkäaikaisesta käytöstä ei ole osoitettu olevan hyötyä. Jos kyseessä on kuitenkin selvä sairaus, esimerkiksi vakava psykiatrinen sairaus, voi unilääkkeiden pitkäaikainenkin käyttö olla perusteltua.

 

Monet uneen ja nukkumiseen liittyvät ongelmat ovat sellaisia, joihin ei tarvita lääkärin apua. Toisaalta lääkärissäkäyntien yhteydessä niistä voidaan aina keskustella. Erityisesti lasten kohdalla on syytä kääntyä lääkärin puoleen jos:

 

Ø      Aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa heräillä tiheästi ja on kivuliaan oloinen.

Ø      Lapselle ilmaantuu unen aikana “kohtauksia”, kuten ääntelyä, huutamista, kielen puremista, maiskuttelua.

Ø      Lapsi kuorsaa jatkuvasti ja on päivisin väsynyt.

Ø      Lapsen heräily käy vanhempien voimille.

Unihäiriöiden tutkiminen ja hoito riippuu ongelman luonteesta. Mikäli tilanne on perheen kannalta vaikea, voidaan mm. unen rytmitystä tehdä sairaalaolosuhteissa.

 

Jos ihminen ei nuku tarpeeksi, näkyvät vaikutukset muun muassa henkisten toimintojen ja vireyden heikkenemisenä, työkyvyn alentumisena ja elämänlaadun huonontumisena kokonaisuudessaan. Hyvä uni takaa hyvän ja laadukkaan päivän. Väsynyt ihminen on vaaraksi sekä itselleen että muille. Sen vuoksi unettomuuden selvittely ja hoito on tärkeä ja arvokas osa terveydenhuoltoamme.

 

 

 

 

 

 

 

YHTEYSTIETOJA

Ø      Nicehouse.fi: uni (http://www.nicehouse.fi/makuuhuo/uni).

Nicehouse-portaalin tarjoamassa unisivustossa on tiiviissä muodossa kerrottu unettomuudesta, kuorsaamisesta ym. uneen liittyvästä. Tämän lisäksi tarjotaan syventävää tukimustietoa unilinkeissä.

Ø      Potilasjärjestö Unettomat ry (http://unettomat.net) 

Yhteyshenkilö: Anssi Alve

Puhelin: 041 5226922

Sivuilla on tietoa unettomuudesta, unihygieniasta, toisin sanoen nukahtamista helpottavista ja unen laatua parantavista keinoista. Lisäksi tietoa järjestön toiminnasta sekä ohjeita, neuvoja…

 

Ø      Sleepnet.com (http://www.sleepnet.com)
 
Sleepnet.com on nukkumiseen erikoistunut sivusto. Tietoa löytyy unihäiriöistä (apnea, unettomuus, narkolepsia ja muut unihäiriöt). Omilla osastoillaan käsitellään lasten ja vauvojen nukkumista.

 

Ø      Suomen Unitutkimusseura ry
European Sleep Research Society

www.sus.fi

Suomen unitutkimusyhdistys ry.
Sihteeri: Outi Saarenpää-Heikkilä
TAYS, lastenklinikka
PL 2000, 33521 Tampere
s-posti: klousa@uta.fi

  Puh: +358 3 247 7526

Ø      YTHS:n Unettomuus-sivut

Töölönkatu 37 A, 00260 Helsinki

09-405 051

 

Ø      Unihiekka (http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/)
 
Unihiekka-sivustolla käsitellään vauvojen nukahtamis- ja uniongelmia. Sivustolla annetaan tietoa lapsen nukkumisesta ja vuorokausirytmistä.

 

Ø      Uniliitto (http://www.uniliitto.fi/) Porvoonkatu 1 00510 HELSINKI
 (09) 4369 7440